”Mitä merkitystä sillä on, mitä minä tunnen? Mihin se muka vaikuttaa?” Näitä kysymyksiä esitin omassa työnohjauksessani, kun pohdittiin, miten Lapin musiikkiopistoa pitäisi oikein johtaa. Meillähän on laki taiteen perusopetuksesta, jossa ihan ensimmäisessä pykälässä määritellään kenelle ja millaista opetusta järjestetään. Toisessa pykälässä mainitaan, mikä taho sitä voi järjestää. Opetussuunnitelmaan on kirjattu opetuksen tavoitteet ja virka- ja työehtosopimuksessa määritellään miten töitä tehdään. Luulin näitä ohjeita noudattamalla johtamisen olevan aivan helppoa. Jos ei jotain muista tai tiedä, niin tarkistaa vaan mikä pykälä se olikaan tai mistä kohtaa OPSista se löytyy. Mihin tässä vielä tunteita tarvitaan? Onkohan näiden säännösten taakse piiloutuminen sittenkin ollut suojautumista juuri niiltä omilta tunteilta?

Voivatko rehtorin tunteet hypätä ruoriin päätöksenteossa? Entä voivatko ne ohjata mihin suuntaan laivaa käännetään? Rovaniemellä laivankääntötoiveet ovat tulleet kuntalaisilta. Kuntalaisaloite pop- & jazzmusiikin perusopetuksen aloittamisesta Lapin musiikkiopistossa on jätetty kuntaan 6.3.2015. Valtuustoaloite oli tehty jo vuonna 2007. Kevyen musiikin opetuksen aloittamista on käsitelty koulutuslautakunnan kokouksissa vuosina 2009 ja 2011. Päättäjien tahtotila on ollut koko ajan myönteinen, vain rahoitus on puuttunut. Pitkäaikaisen rehtorin eläköityessä vuonna 2015, sain uutena rehtorina tehtäväkseni kevyen musiikin kehittämisen kaupungin huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Ainoana resurssina oli jo olemassa olevat valtionosuustunnit. Rytmimusiikkiin niitä oli otettava klassisesta musiikista. Siitä vasta tunteet pintaan nousivatkin. Tuleeko tästä nyt sitten Pop & jazz konservatorio? Ei tullut. Tuli Lapin musiikki- ja tanssiopisto, jossa klassisen musiikin lisäksi voi opiskella pop & jazz -laulua, sähkökitaran, -basson, rumpusetin ja pop & jazz -pianon soittoa sekä kaikkia tanssilajeja lasten tanssista, tanssimuskarista, baletista, nykytanssista, showtanssista ja katutanssista aina aikuisbalettiin asti.

Näin iso muutos on herättänyt paljon tunteita. Ihan kaikenlaisia tunteita ilosta ja surusta, pettymykseen ja onnistumiseen. Miten näitä tunteita sitten oikein johdetaan? Työnohjaajani kehotti tutustumaan Jarkko Rantasen, Ira Leppäsen ja Heikki Kankaanpään kirjoittamaan kirjaan ”Johda tunneilmastoa”. Siinä neuvotaan miten vapauttaa työyhteisön todellinen potentiaali. Kuinka jokainen työyhteisön jäsen haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Kopioin kirjasta työhuoneeni seinälle ihmisen seitsemän psykologisen perustarpeen muistisäännön KYARHEM: kiinnostus, ymmärrys, arvostus, reiluus, hallinta, edistyminen ja merkitys. Kuinka tunteensa voimakkaasti ilmaisevan työntekijän taustalla saattaakin olla kokemus siitä, ettei hänestä olla kiinnostuneita. Tuntee, ettei häntä ymmärretä eikä arvosteta. Kokee, että häntä kohdellaan epäreilusti, ei hallitse tilannetta eikä koe edistyvänsä mihinkään. Koko hommassa ei tunnu olevan mitään merkitystä! Mitä tekee rehtori tuossa tilanteessa? Hyökkääkö takaisin vai puolustautuuko? Vai jääkö kuuntelemaan viestiä käytöksen takaa? Se saattaa olla hankalaa, kun omat tunteet nousevat pintaan. Itse olen yrittänyt, huom! yrittänyt, opetella painamaan pause-nappia. Välillä se on ollut ihan hukassa ja toisinaan sen löytämiseen on mennyt aikaa. Etsinnöissä on auttanut viiden sormen hengitysharjoitus. Usein pause-nappi on löytynytkin jonkin sormen juurelta. Ensin hengitetään syvään ja kuljetetaan samalla toisen käden etusormea toisen käden pikkurilliä pitkin ylös. Sormen päälle pysähdytään ja pidätetään hengitystä. Sitten päästetään ilmat pihalle ja laskeudutaan nimettömän juurelle. Nappi saattaa olla siellä. Jos ei ole, jatketaan matkaa peukalon juurelle asti. Sormirataa mennään eestaas niin kauan kunnes pause-nappula löytyy. Hengityksen tasaantumisen jälkeen pystyy toivottavasti paremmin kuuntelemaan, asettumaan toisen ihmisen asemaan ja myötäelämään.

Pitääkö rehtorin sitten pystyä aina vain hengittelemään ja olemaan hillitty ja hallittu?  Eikö saakaan antautua omien tunteiden vietäväksi? Tunteen takana on kuitenkin aina jokin viesti, jota kannattaa pysähtyä kuuntelemaan. Nimenomaan pysähtyä. Kuulostella. Tutustua. Mitkään tunteet eivät ole vääriä. Merkitystä on vain sillä, minkälaiseen toimintaan tunne ohjaa. Tunteet ovat kuitenkin oleellinen osa päätöksentekoa. Niihin kannattaa tutustua. Itse perehdyin tunteisiin paremmin lukemalla psykologi ja tietokirjailija Emilia Kujalan kirjat Tunteella Häpeä ja Tunteella Kateus. Sain vastauksia esittämiini kysymyksiin ”Mitä merkitystä sillä on, mitä minä tunnen?” ja ”Mihin se muka vaikuttaa?” On merkitystä ja vaikuttaa!! Asiajohtamisen suojakilpi alkaa hiljalleen sulaa ja tilalle on vähitellen, pienen pienin askelin, astumassa esiin KYARHEM. Toivottavasti osaavan, motivoituneen ja erittäin ammattitaitoisen opettajakuntamme todellinen potentiaali pääsee näin paremmin esiin.

VI Valtakunnallisten musiikkikasvatuspäivien isännöinnin varmistuttua opistollemme, olin ensimmäisenä yhteydessä Emilia Kujalaan. Halusin saada hänet mukaan musiikkikasvatuspäiville luennoimaan aiheesta, mikä merkitys tunteilla on kasvatustyössä. Olin lukenut kaikki Emilian kirjat, myös Suorittajan mielen, kolumnit ja kuunnellut podcastit. Ihastunut hänen hersyilevään tyyliin ja rohkeuteen tuoda asiat esille omien kokemusten ja tunteiden kautta. Emilian missiona onkin antaa sanat sille, mitä moni kokee, mutta harva ottaa puheeksi. Emilia Kujalan Mukaan! -päivien luennon aihe on: Paras esiin turvan kokemusta vahvistamalla.

Toivottavasti tavataan tärkeän aiheen parissa Mukaan! -päivillä Rovaniemellä marraskuussa!

VI Valtakunnallisten musiikkikasvatuspäivien koko ohjelma löytyy täältä: https://fisme.fi/kalenteri

Mukaan! -päivien päiväliput on myynnissä osoitteessa

https://www.netticket.fi/vi-valtakunnalliset-musiikkikasvatuspaivat-rovaniemi

sekä Rovaniemen Teatterin sivuilla

https://rovaniementeatteri.fi/esitys/musiikkikasvatuspaivat-16-18-11-2023

Suomen musiikkikasvatusseura FiSME ry:n jäsenille musiikkikasvatuspäivien ohjelma sisältyy jäsenmaksun hintaan. Liity jäseneksi täältä: https://fisme.fi/jaseneksi

Tunteikkaita kohtaamisia odotellen

Kaisa

Kirjoittaja on Lapin musiikki- ja tanssiopiston rehtori Kaisa Kuula-Bullat