Anneli Hynninen

Tervehdys talvisesta Joensuusta hiihtoloman kynnyksellä! Olen Anneli Hynninen, Joensuun konservatorion apulaisrehtori ja tuore SML:n hallituksen jäsen. Apulaisrehtorina olen ollut nyt viitisen vuotta, sitä ennen pehmeänä laskuna va:na ja linjanjohtajana, joten hallinnollisissa hommissa kahdeksan vuotta kaikkiaan. Sopivasti tähän aikaan on osunut ops-uudistukset, pandemia, muutto uudisrakennukseen, ammatillisen linjan reformit ja nyt taiteen perusopetuksen lainsäädäntöuudistus. Monissa muissakin musiikkioppilaitoksissa ollut samoja kommervenkkejä!

Kaikki nuo muutokset ja uudistukset on nähtävä niin paikallisina kuin kansallisina pyrkimyksinä tukea musiikin harrastamista ja opiskelua. Joensuu sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Ilosaarirockin kävijöille tuttu paikka. Pari vuotta sitten osuimme sopivaan rakoseen Itä-Suomen yliopiston suunnitellessa Joensuun kampuksensa pöhinöittämistä. Iloa ja tohinaa kampukselle musiikkiopistolaisten ja muskarilaisten myötä! Yliopisto tarjosi kampusaluettaan vuokralle musiikkioppilaitoskäyttöä varten, ja kun rakennuttaja löytyi ja kaupungista tahtotilaa, olemme nyt uusissa, musiikinopetukselle suunnitelluissa tiloissa. Yliopistokaupungissa tällainenkin on mahdollista. Musiikkiopistot, jotka sijaitsevat kasvukeskusten ulkopuolella, joutuvat usein tyytymään tiloihin, jotka on suunniteltu ihan johonkin muuhun kuin musiikin opetukseen. Toki seinät ovat vain seiniä, harrastuksen laatu ja mielekkyys ovat muissa sisällöissä.

Itä-Suomen musiikkiopistojen yhteisessä aluetapaamisessa Varkaudessa (kiitos Soisalo-opistolle ansiokkaista järjestelyistä!) aiheena oli juurikin sisällöt. Vastauksena kysymykseen alueen rehtoreille ”Jos saisitte valita, mitä haluaisitte kehäkolmosen sisältä oppilaitoksiinne?” oli heti ja empimättä ”oppilaita ja opettajia”. Ei hyviä oppilaita tai hyviä opettajia, vaan ylipäätään oppilaita ja opettajia. Syntyvyys- ja muuttotilastot alkavat monissa paikoin olla huolestuttavalla tasolla. Varhaisiän musiikkikasvatuksessa ja muskarilaisten määrässä vaikutukset jo huomaa. Panostaminen esimerkiksi soitinkaruselleihin ja soitinvalmennukseen on yksi keino pitää oppilaitoksen toimipisteissä ilo ja tohina käynnissä.

Haasteellista toiminnassa saattaa olla monikielisyys, löytyykö opistolta ja oppilailta yhteinen kieli. Säilyykö opettajilla motivaatio oppilasaineksen muuttuessa, miten muuntautumiskyky? Ainakin täydennyskoulutustarvetta se lisää. Hankkeiden avulla voidaan laajentaa opetustarjontaa vaikkapa musiikkiteknologian osalta. Epätasainen soitinjakauma tuntuu myös olevan vakiohuolenaihe, ja logistiikkaongelmat. Yleisen tilanteen vaikutus harrastuneisuuteen ylipäätään on huomattavissa, ja muiden toimijoiden tarjonta on vielä mukavana lisänä sopassa. Itä-Suomen musiikkioppilaitosten tilanne ei siis muuhun Suomeen verrattuna näiltä osin vaikuta kovinkaan erilaiselta.

Strategioita ja visioita silti ahkerasti laaditaan ja päivitetään, katse ja ajatukset ovat kuitenkin eteenpäin. Puheissa vilahtelee kestävä kehitys, vihreä siirtymä, aktiivinen kansalaisuus, yhteistyön lisääminen, erasmusilot, musiikkiopiston status…Alueellista järjestäytymistä kannattaa suosia, kokemusten ja vinkkien jakaminen auttaa arjessa kummasti. Fyysiset kokoontumiset on helpommin järjestettävissä, kuin isolla koko maata kattavalla porukalla. Koordinaatit jakoon!

Vierailut ovat virkistäviä. Meillä kävi vaihto-opiskelijoita Madeiralta, ja he olivat oikein vaikuttuneita vaihtojaksostaan ja talvestamme. Yksi opiskelijoista jopa otti tatuoinnin, jossa on Joensuun konservatorion koordinaatit. Nyt lomalle, virkeää kevään odotusta kaikille!