Eeva-Maija Talasma, hallituksen jäsen

Maailman ajanlaskuun näyttää muodostuneen pysyvä taitekohta: aika ennen koronaa ja koronan ilmaantumisen jälkeen. Arkikieleen on omaksuttu nippu uusia sanoja ja käsitteitä, kuten turvaväli, ilmaantuvuusluku, hygieniaohjeet, maskisuositus, visiiri ja kokoontumisrajoitus. Etäopetus ei ole uhka, poikkeustila tai enää pelkkä mahdollisuuskaan vaan pysyvä käytäntö opetuksen järjestämiseksi tilanteen niin vaatiessa. Kodin merkitys arjen oppimisympäristönä on korostunut entisestään. Kaikki tämä voidaan niputtaa yhteen termillä ”uusi normaali”.

Millainen on maailmanjärjestys uuden normaalin aikakaudella? Tilanteiden muutostahti noudattaa vähintään reipasta marssitempoa. Esitellyistä teemoista kehittelyjaksoon asti ovat päätyneet ainakin teemat turvallisuus, taloustilanne, kantokyky ja tilannekuva. Itse viruksen kanssa näytetään päätyneen joiltain osin jo kertausjaksoon saakka. Orkesterin kokoonpano on muuntuva ja kapellimestareita on useita. Sinfonian lopputahtien aikaa ja paikkaa ei tiedä kukaan varmasti.

Mihin voimme luottaa uuden normaalin ajassa? Ainakin yhteisöihin. Taannoiset SML-aktiivien moderoimat etäkahvit kokosivat ison joukon reksiporukkaa jakamaan kokemuksia ja tukemaan toisiaan. Yhteyttä on pidetty pitkin kevättä ja kesää virallisempien reittien lisäksi useissa ”kriisiryhmissä”. Kenenkään ei tarvitse leikkiä yksin kaikkien alojen asiantuntijaa, vaan vastauksia uusiin ja yllättäviin tilanteisiin voidaan miettiä yhdessä. Kaikki syksyn verkkoon siirretyt tapahtumat, kuten liittopäivät, musiikkikoulutuksen visio, nuori soittaa ja mops-webinaari, tarjoavat tässäkin ajassa mahdollisuuden verkostoitumiseen, kun livekohtaamisia ei nyt voida laajemmin järjestää. Etäkahveja on luvattu keitellä uudelleen pian, jotta vapaamuotoisempi yhteydenpito voidaan pitää aktiivisena.

Mikä tässä ajassa muistuttaa meitä vanhasta? Musiikki pitää pintansa. Verkkokonserttien räjähdysmäisen kasvun lisäksi livekonserttien järjestämisessä on otettu kaikki turvalliset keinot käyttöön, jotta esitystoimintaa mahdollistuu. Taiteen perusopetuksen oppilaan hymy tarttuu lavalta yhtä lailla turvavälin takaa ja ammatillisen opiskelijan riemuun on helppo yhtyä, kun treenattu ohjelmisto on päästy esittämään edes pienimuotoisesti tänä syksynä. Kevään valtavan digiloikan jälkeen instrumenttipedagogiikka sisältää vielä tuttujakin elementtejä, kun uuden pikkuoppilaan kanssa vaikuttaa edelleen toimivalta ikiaikainen nyrkkisääntö ”alttoviulu vasempaan ja jousi oikeaan käteen”. Tämäkin oppilas haluaa oppia soittamaan, eikä sitä paitsi edes muista aikaa, jolloin soittotuntien vakiopuheenaiheisiin eivät vielä kuuluneet erilaiset käsidesien koostumuksiin ja tuoksuun liittyvät analyysit.

Miten selviämme tästä kaikesta uudesta normaalista? Tempon kasvaessa muistetaan hengittää. Analysoidaan tilannekuvaa säännöllisesti ja tehdään tarvittavat muutostoimenpiteet, vaikka päivittäin, jos tilanne sitä vaatii. Ei turhauduta. Varotaan koneen ylikuumenemista (pään sisällä ja ulkopuolella). Muistetaan olla läsnä toiselle esimerkiksi kollegana, työkaverina, esihenkilönä, pedagogina, vanhempana tai ystävänä. Luotetaan siihen, että yhdessä keksitään ratkaisu kaikkien tilanteiden varalle.

Tsemppiä meille kaikille! Pidetään verkkoyhteydet kuumana lähelle ja kauas, jotta kukaan ei jää yksin!

Eeva-Maija Talasma,
apulaisrehtori,
Palmgren-konservatorio