Hyvät kuulijat, arvoisa musiikkioppilaitosväki!

Tervetuloa SML:n historian ensimmäiseen liittopäiväwebinaariin, johon uudenlainen maailmantilanne on meidät pakottanut. Ajattelin, etten aio tässä avauksessani kuitenkaan sen enempää pysähtyä viimeisen reilun kahdeksan kuukauden uutisoidumpaan aiheeseen. Mutta pakko kuitenkin on, ja toivottaa ”nopean reagoinnin kestävyyttä” erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa rajoituksia on tuoreeltaan kiristetty ja ollaan edelleen kiristämässä. Eli ymmärrän hyvin, jos osa rehtoreista parasta aikaa multitaskaa useamman asian parissa.

Koronaviruspandemian vaikutukset meidän kaikkien työhön ja koko yhteiskuntaan ovat varmasti muuttaneet toimintaympäristöämme ja ajattelutapaamme pysyvästi. Silti joskus tuntuu, että sitä on vaikea hyväksyä. Ja vauhti koko asiakokonaisuuden haltuun ottamisessa on ollut todella kova ja pysäyttävä. Mutta vähitellen poikkeusaikaan ja jatkuviin muutoksiin on ehkä jopa tottunut – voisi sanoa, että monasti jopa turtunut.

Tässä yhteydessä haluan kiittää Raahen musiikkiopistoa. Olemme jo kaksi kertaa joutuneet perumaan Raaheen suunnitellut liittopäivät. Tiedämme, että meidät olisi otettu vastaan lämpimästi ja tapahtuma olisi ollut mitä antoisin. Todellakin toivon, että voisimme järjestää vähintäinkin jonkin väliseminaarin tai pulmaparlamentin nimenomaan Raahessa sitten kun saamme taas matkustaa vapaasti.

Tänä syksynä toteutettiin ensimmäistä kertaa Nuori Soittaa –tapahtuma verkossa. Mainittakoon, että eniten katselukertoja on saanut osakseen juurikin Raahen musiikkiopiston valloittava video. Verkkotapahtuman suuren suosion takia tulemme varmasti pohtimaan vastaavan katselmuksen mahdollistamista useamminkin. Kuopioon olisi tarkoitus palata livenä kahden vuoden kuluttua. Haluan myös lausua mitä suurimmat kiitokseni liiton toimistolle: Timolle, Minnalle ja erityisesti Mikolle, joka kantoi suuren vastuun tapahtuman teknisestä toteutuksesta. Sekä tietenkin myös kaikille teille oppilaitosten edustajille, kun lähetitte tapahtumaan mitä upeimpia taltiointeja. Ryhmien vetäjät ovat saaneet vastaanottaa arviointiryhmien palautteita ja jakaa niitä omille ryhmilleen.

Poikkeusajoista huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia, Suomen Musiikkioppilaitosten liitto käynnisti tänä syksynä liiton strategiaprosessin. Siihen antoi hyvän kimmokkeen Taiteen perusopetusliiton vastaava prosessi, jossa sain olla mukana viime keväänä yhdessä Timoa tuuranneen sijaistoiminnanjohtaja Eija Kauppisen kanssa. Tähän mennessä liiton hallitus on kokoontunut kolme kertaa työstämään strategiaa ulkopuolisen ammattilaisen Janne Marniemen avustuksella. Välitehtäviin olemme saaneet apua kuudelta aluerehtorifoorumilta. Prosessi on pakottanut meidät pysähtymään peruskysymysten äärelle. Mikä on perustehtävämme ja toiminta-ajatuksemme? Mitkä arvot ohjaavat toimintaamme? Mitä strategisia valintoja teemme? Tulisiko ovemme avata uusille jäsenille eli muun muassa nykyisille infoasiakkaille ja muille yleisen oppimäärän oppilaitoksille? Olisiko järkevää yhdistää voimat konservatorioliiton kanssa eli olisimmeko yhdessä vahvempia – ja missä asioissa meidän tulisi olla vahvempia? Mikä on asemoitumisemme TPO-liitossa, jonka tärkein tehtävä on taiteen perusopetuksen edunvalvonta? Hallituksen kyselytunnilla huomenna jalkautamme strategiateemoja ja kysymme jäsenoppilaitosten edustajilta, ovatko toiminta-ajatuksemme, arvomme ja visiomme (eli päämäärämme) oikeansuuntaisia, vastataanko niillä jäsenistön tarpeisiin, ja mitä painopisteitä tulisi ottaa huomioon.

Samaan aikaan, itse asiassa jo puolentoista vuoden ajan, on työstetty kansallisen musiikkikoulutuksen visiota vuodelle 2030. Kiitos monille teistä, jotka olette osallistuneet seminaareihin ja webinaareihin ja näin edesauttaneet vision työstämistä. Musiikkikoulutuksen visio julkaistaan suomalaisen musiikin päivänä tiistaina 8.12. klo 13-15 järjestettävässä webinaarissa. Jo nyt tiedetään, että tämän jälkeen työ vasta alkaa, kun visioteemojen toteuttaminen annetaan meidän toimijoiden käsiin. Onko visio sellainen, että sen voisi kuka tahansa meistä allekirjoittaa ja mitä siinä esille nostetut teemat tarkoittavat juuri minun oppilaitoksessani tai työssäni? Vision julkaisupäivänä mukaan tulevat toimijat saavat vastattavakseen mm. kysymyksen: Kenen vastuulla vision toteuttaminen on? Keitä ovat ne tahot, joille se kuuluu? Kuuluuko se varmasti meille kaikille, jokaiselle meistä ja henkilöstöillemme? Vaikka työn, ja nimenomaan vahvasti esille nousseen yhteistyön, taakse tarvittaneen mahdollisimman laajapohjainen, mutta samalla ketterä, eri koulutusasteita edustava työryhmä, se ei poista myöskään yksilön tai yksittäisen oppilaitosorganisaation vastuita ja mahdollisuuksia vaikuttamiseen –  ja ennen kaikkea tekoihin. Jokainen meistä voi olla osa vision todeksi tekemistä. Näin koko visiotyökin on tehty – osallistamalla ja kuuntelemalla musiikkikoulutuskentän toimijoita. Visioteemat vaikuttavat ja tulevat vastedeskin vaikuttamaan myös SML:n strategisiin painopisteisiin.

Toivomme totisesti, että pääsisimme pian livekontakteihin. Kouvolan kevätpäivät siintävät huhtikuussa 14.-16.4. Syysliittopäivät vuoden kuluttua järjestetään Tampereella, osana massiivisia valtakunnallisia musiikkikasvatuspäiviä. Tapahtuman ajankohta on 17.-20.11.2021.

Vuoden kuluttua Tampereella valitaan liitolle uusi puheenjohtaja. Kun minut valittiin tehtävään viisi vuotta sitten Kuopiossa, sanoin jo silloin, että sitoudun tehtävään maksimissaan kuudeksi vuodeksi. Uskon, että saamme ehdolle useita erinomaisia puheenjohtajakandidaatteja ja kannustan tehtävästä kiinnostuneita asettumaan ehdolle. Vastaan toki ehdokkuutta pohtivien kysymyksiin, millaista tämä luottamustyö on ja mistä ominaisuuksista siinä kenties voisi minun kokemukseni mukaan olla hyötyä. Ja mitä haasteita tulevaisuus mielestäni saattaa tuoda tullessaan.

”Kiitos hyvästä opetuksesta ja siitä, että on saanut olla omanlaisensa. Ja kun saimme tehdä yhdessä monenlaista.” Näin lausahti eräs musiikkiopistoalumni muistellessaan nuorena saamaansa oppia. Sanat saivat minut jälleen kerran oivaltamaan, mikä tarkoitus työllämme on. Tai kuin 9-vuotias rumpalipoika kirjoitti paikallislehden tarinakilpailussa koskettavan hauskasti ensimmäisestä orkesterikeikastaan otsikolla ”Elämäni onnellisin hetki”. Tarina kuuluu näin:

”Tässä kerron elämäni onnellisimman hetken! No, ensimmäinen konserttini, jossa soitin rumpuja. Olin aivan peloissani ja samalla innoissani. Nykyään biisit, joita soitin silloin, tuntuu liian helpoilta, mutta sehän oli mun eka konsertti. Jalkani tutisi ihan hirveesti. Kun eka biisi alkoi, soitin varmaan ihan väärin, mutta enhän mä siitä piitannu yhtään. Multa tais tippua soitinkin yhessä vaiheessa. Kun konsertti oli ohi, mä aattelin, että kaikki meni niinku strmssöössä, mutta en oo varma kuulostiko se ees musiikilta. Mutta 0 keikkaa + 1 keikka = eka keikka. Tästä ei ehkä huomannu mun onnellisuutta, mutta jossain se piilottelee.! 

Hyvät kuulijat! Toivotan meille kaikille antoisaa syysliittopäiväwebinaaria!

Jouni Auramo
puheenjohtaja
Suomen musiikkioppilaitosten liitto