Jouni Auramo, puheenjohtaja |
”Muuhun työhön kuuluu opetuksen kehittäminen ja muut työnantajan määräämät vastaavan tasoiset, oppitunteihin välittömästi liittymättömät tehtävät. Muun työn viikoittainen työaika on 38 tuntia ja tunnin pituus 60 minuuttia. Muun työn asemasta opettaja voidaan määrätä opettamaan yli 35 työviikkoa. Tällöin yksi opetustunti lyhentää muuta työtä kahdella tunnilla. Jos opettajalle määrätään muuta työtä yli 114 tuntia, maksetaan yhdestä muun työn tunnista yhden ylitunnin palkkio.”
Niin – muutahan tästä musiikkioppilaitosten kestosuosikista, muusta työstä, ei sitten olekaan sovittu. Siispä tapana on yleensä toimia paikallisesti joko niin, että työnantaja sanelee tarkennukset tai niistä sovitaan opettajien kanssa.
Miten teidän oppilaitoksessa toimitaan? Onko tämä aihe ikuinen kiistakapula vai onko muun työn sisältöön olemassa selkeä kaikkia osapuolia tyydyttävä toimintaohje? Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehdottomasti parempi tapa on sopia asiasta opettajien kanssa, vaikka se sitten veisikin aikaa. Olennaista tässä on nimenomaan se, että asian miettiminen ja keskustelu yhdessä on vähintäinkin yhtä tärkeää kuin itse lopputulos.
Omassa oppilaitoksessani toimittiin seuraavasti: Meillä oli ihan ok sapluuna. Tuli liitos naapurimusiikkiopiston kanssa. Ja käytänteet olivatkin siirtyvillä opettajilla hieman erilaiset. Tuolloisessa muun työn ohjeistuksessamme huomattiinkin puutteita. Siinä oli liian ympäripyöreitä ilmauksia ja yleistyksiä. Kaivattiin tarkkuutta ja selkeyttä. Siispä päätettiin päivittää käytäntö. Kokoonnuimme opettajakunnan ja työnantajan edustajien työryhmällä useita kertoja miettimään ohjeistuksia. Välillä testattiin koko opettajakunnalle työn tuloksia, saatiin palautetta ja kehittämisehdotuksia. Valmista tuli lukuvuoden kestäneen prosessin jälkeen, työyhteisön yhteisenä tuotoksena. Kunnes nyt, uuden opetussuunnitelman ja oppilashallinto-ohjelma Eepoksen kehittymisen myötä, on aika jälleen tehdä pieniä tarkistuksia.
Olemme jakaneet käytäntöämme sitä tarvitseville. Mutta ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista ottaa sitä käyttöön sellaisenaan. Koska toimintaympäristöt ja yhteisöt ovat erilaisia. Ja että asian käsittely osapuolten yhteistyönä on erittäin tärkeää kaikkien työhyvinvoinninkin kannalta.
Eräs rehtori kysyi minulta: ”Miten pitäisi suhtautua, kun opettajat merkitsevät puhelut ja sähköpostiasioinninkin muuhun työhön?” Aluksi olin hieman pöyristynyt, että eihän se käy päinsä. Rehtorikollega kertoi opettajien perustelleen, että kun pitkien etäisyyksien takia asiointi hoidetaan pääosin etänä. Tarkemmin ajateltuani totesin, että voihan tämäkin olla mahdollista. Kehotin kollegaa neuvottelemaan opettajakunnan kanssa laskennallisen könttämäärän, jonka voi merkitä muuhun työhön ilman että kaikkia asioimisia pitäisi erikseen laskea. Tällöin kaikki pääsevät helpommalla. Ja varsinkin, koska kyseisen työyhteisön toimintaympäristöllä on tällainen erityispiirre.
Miten teidän oppilaitoksessa on ratkaistu ”muun työn peikko”? Tai jokin muu mahdollisesti hiertävä asiakokonaisuus? Voisiko sekä opettajakunta että johto tulla toisiaan vastaan, jos näkemykset ovat liian kaukana toisistaan? Yksi tärkeimmistä työyhteisötaidoista on mielestäni kompromissien tekeminen, kyky tulla toista vastaan vähintään puoliväliin, tai mieluummin sen ylikin.
Oikein hyvää alkanutta uutta lukuvuotta!
Jouni Auramo
Rehtori, Pirkanmaan musiikkiopisto
Puheenjohtaja, Suomen Musiikkioppilaitosten liitto
