Timo Klemettinen, toiminnanjohtaja |

SML:n kevätpäivillä Lapualla 5-7.4.2017 keskusteltiin vilkkaasti ja värikkäästi uusista opetussuunnitelman perusteista. Yhtenä keskustelunaiheena olivat yleisen ja laajan oppimäärän profiilit, joiden selkiyttäminen kuuluu uusien opetussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin.

Keskustelu profiileista ei ole suinkaan uusi asia, vaan kahden oppimäärän toimivuudesta on puhuttu paljon viime vuosien aikana. Kentälle on syntynyt käsite ”köyhän miehen laaja”, joka tarkoittaa sitä, että yleinen on samaa kuin laaja, mutta vähemmän. Tämä näkemys antaa väärän kuvan siitä, mitä yleisen oppimäärän asema, sen tehtävät ja tavoitteet voisivat olla.

Kun laaja antaa valmiuksia alan ammatilliseen koulutukseen, antaa yleinen oppimäärä mahdollisuuden harrastaa musiikkia kevyemmin. Meillä on yhä enemmän oppilaita, joilla on samanaikaisesti useampia harrastuksia. Yleinen oppimäärä voisi tarjota näille oppilaille mahdollisuuden käydä ”vain” soittotunneilla ja keskittyä myös muihin, kuten esimerkiksi urheiluharrastuksiin. Jokainen oppija on erilainen ja heillä on erilaiset odotukset musiikin harrastamisesta. Yleinen ja laaja voisivat yhdessä tarjota erilaisia oppimispolkuja oppilaiden odotusten ja toiveiden mukaisesti. Yleisessä oppimäärässä voisi korostua yhteissoitto ja yhdessä tekeminen, taiteidenvälisyys, uusien kohderyhmien huomioiminen ja tasa-arvon, saatavuuden ja saavutettavuuden edistäminen musiikkikasvatuksessa. Yleinen oppimäärä voisi tarjota esim. aikuisille ja senioreille mahdollisuuden saada iloa ja jaksamista elämään, ja näin musiikin terveys- ja hyvinvointivaikutukset voisivat korostua oppimistavoitteiden rinnalla.

Käytin sanaa ”voisi korostua”, koska näin ei ole käynyt. Tähän on käsittääkseni syynä se, ettei opetussuunnitelmien laadinnassa ole nähty niitä mahdollisuuksia, joita yleinen oppimäärä pitää sisällään. Toki muitakin syitä löytyy, kuten mm. traditio, opettajien koulutus ja oppilaiden toiveet yksityisopetuksesta, jota voidaan luonnollisesti myös tarjota yleisen oppimäärän mukaisessa opetuksessa, aivan kuten laajassa voidaan edistää edellä mainittuja mahdollisia yleisen tavoitteita.

Yleisen oppimäärän tulevaisuuden kannalta olennainen kysymys on, miten yleisen oppimäärän tehtävät ja tavoitteet määritellään uusissa oppilaitosten omissa opetussuunnitelmissa. Mitä selkeämpi on yleisen oma profiili, sitä tärkeämpi on sen rooli musiikkikasvatusjärjestelmässä.

Itse näkisin, että opetussuunnitelman perusteet on kentän ammattilaisten työpaperi, jonka avulla luodaan oppilaitosten omat opetussuunnitelmat. Niitä ei ole tarkoitettu oppilaille, heidän vanhemmilleen eikä poliitikoille. Meidän tulisi puhua heille kielellä, jota he ymmärtävät. Yleisen ja laajan profiili voisi avautua paremmin esim. seuraavan kuvitteellisen Pekan ja Liisan tarinan avulla.

Liisa on aina ollut aktiivinen ja määrätietoinen tyttö. Kun hän on jotain aloittanut, on hän paneutunut siihen suurella innolla. Näin hänelle kävi jo muskarissa, josta hän sai hienot lähtökohdat tulevaa musiikkiharrastusta varten. Nykyisin Liisa opiskelee musiikkiopistossa laajan oppimäärän mukaan pääaineenaan viulu. Lisäksi Liisa soittaa sivuaineena pianoa. Pianonsoiton opinnoissa korostuu vapaa säestys. Toivelaulukirjat alkavat olla puhki soitetut ja Liisasta onkin tullut 9C–luokan ”virallinen säestäjä”. Liisalla on oma yhtye, pianotrio, jossa soittavat hänen lisäkseen Raija selloa ja Tiina pianoa. Yhtyeellä on paljon esiintymisiä. Opiston järjestämien konserttien lisäksi ryhmä esiintyy syntymäpäivillä ja muissa perhejuhlissa. Liisa on tehnyt MuPE-tunneilla omia sävellyksiä, joita yhtye soittaa. Liisasta on ollut tosi hauskaa kuulla oma sävellys oikeasti soitettuna, kun tietokoneen äänet kuulostavat kuin ”matopurkista tulleilta”. Musiikkiteknologian opinnot ovat olleet Liisalle hyvin tärkeitä ja erityisesti nuotinnusohjelmien käytön oppiminen on helpottanut säveltämistä paljon. MuPe tuntuu joskus raskaalta yläasteen päälle, mutta onneksi opetus on instrumenttilähtöistä ja se tukee Liisan soittoharrastusta mukavalla tavalla. Ja onhan teoria ja solfa hyödyksi, varsinkin jos koulun jälkeen haluaisikin hakeutua musiikin alan ammatillisiin opintoihin. Yhtyeen lisäksi Liisa soittaa musiikkiopiston orkesterissa, joka suunnittelee parhaillaan konserttimatkaa Saksaan. Ulkomaanmatka on antanut silmin nähden pontta ja motivaatiota kaikille soittajille ja orkesteri alkaa olla hyvässä ”tikissä”. Musiikkiopiston kahvila on muodostunut Liisalle tärkeäksi paikaksi, käyhän Liisa peräti neljä kertaa viikossa opistolla. Kuumat kanelipullat maitolasin kera auttavat jaksamaan pitkäksi venyviä päiviä.

Liisan isoisä on Pekka, joka harrastaa harmonikan soittoa kansalaisopiston senioriryhmässä, joka kokoontuu harjoittelemaan kerran viikossa 30 minuuttia. Käytännössä treenit tosin aina venyvät lähelle tuntia. Opetus on järjestetty yleisen oppimäärän mukaan. On ollut hauskaa katsoa sivusta, kuinka paljon iloa soittoharrastus on tuonut papan elämään. Yhdessä soittamisen ja konserttien lisäksi pappa on saanut paljon uusia ystäviä ja olen kuullut, että osa ryhmän jäsenistä tapaa myös omalla ajallaan. Tämä on tosi hienoa, erityisesti kun Pekka jäi leskeksi kolme vuotta sitten.

1300 ei ole sama kuin 500, eikä kyse ei ole ainoastaan laajuudesta, vaan siitä, miten erot laajuudessa vaikuttavat oppilaiden arkeen, musiikin oppimiseen ja harrastamiseen. Uudet opetussuunnitelmat ovat mahdollisuus kehittää musiikkikasvatusta niin laajassa kuin yleisessä oppimäärässä. Tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää!

Timo Klemettinen
toiminnanjohtaja
12.4.2017