Sanna Saarinen, Valkeakosken musiikkiopiston rehtori vielä jonkin aikaa, SML:n hallituksen jäsen |
Jossakin Atlantin yläpuolella tässä sitä nyt sitten lennetään. Pyöreän ikkunan takana on paljon pumpulia ja varmaan vähän pilviäkin. Aurinko paistaa nyt vaikka laukkumme ovat täynnä sadeviittoja ja jalat hikoavat GoreTex-kengissä. Se islantilainen sää, kyllä vaan.
Musiikkiopiston jousiorkesteri muutamilla maustesoittimilla on matkalla kohti tuota ihmeellistä saarta. Matkan järjestely oppilaitoksessa on kestänyt puolisentoista vuotta. Monen monta sähköpostia, palaveria, leivottua ja myytyä mokkapalaa, apurahahakemuksia- ja myöntöjäkin. Keikkoja on soitettu ilmaiseksi ja korvausta vastaan, ja ystävällisten sponsoreiden hyvälle musiikkitahdolle olemme tarjonneet vastinetta. Niin ja harjoiteltukin toki. Upeat ahkerat soittajat, opettajat ja innostuneet vanhemmat (kyllä, myös oppilaitoksen ylläpitäjä) ovat saaneet tämän yhdessä aikaiseksi. Ja kai rehtorikin siitä jonkin siivun on hoitanut.
Ajatukset ovat kallistelleet vaakakupista toiseen ja välillä laitojenkin yli: onko tämä sitä taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän perustehtävää, onko tämä perustehtävän toteuttamista mahdollisesti 100-prosenttisesti vaiko ehkä 50-prosenttisesti ja puolet sitten jotain muuta; vapaaehtoistyötä? Kolmannen sektorin hommaa? Neljännen? Onko oikein, että yksi porukka lähtee reissuun ja muut porukat tai yksinäisemmät instrumentalistit katselevat iloisia somepostauksia reissusta omassa musiikkiopiston arjessa? Täyttyykö tässä nyt sitten kaikki OPS:n neljä tavoitealuetta? Entäs se toimintakulttuuri? Ja miten se kirjaaminen, kuka kirjaa palautteen oppilashallintojärjestelmään? Ja mihin kohtaan?
Ja ilmastonmuutos. Kääk. Juuri kun olin tehnyt päätöksen, että lentäminen loppuu nyt. Reissun kohteeksi kun valikoitui ehdottomasti tämä erityinen maa – toki orkesterinjohtajan suhteiden avulla, mutta myös ”koska Islanti”. Matkakohde ihmeellisine ja ainutlaatuisine luonnonkohteineen houkutteli matkalle mukaan myös monia soittajien vanhempia ja sisaruksia, kokonaisia perheitäkin. Mutta: muutama soittaja jäi pois, koska haluavat säästää maapalloamme vielä itselleen ja tuleville sukupolville eivätkä enää lennä. Ihanaa nuoret, pitäkää kiinni periaatteistanne. Tällä kertaa en alkanut neuvottelemaan ja houkuttelemaan – niinkuin monesti arjen yhteentörmäyksissä teemme – vaan totesin: ”Hienoa. Arvostan.” Ja taas oli ajatukset mutkalla ja solmussa, kun mietimme ohjelmaa jo perinteeksi muodostuneeseen Earth Hour -konserttiimme. Että soitetaan nyt tässä sitten pimeässä, mietitään ilmastokysymyksiä, syödään ilmastoruokaa – ja kerätään rahaa lentolippuihin. Kuinka meni noin niinkuin omasta mielestäni?
Eilisillan matkaanlähtökonsertissa musiikkielämysten lisäksi sain myös vastauksia. Kyllä: tavoitealueet toteutuvat, näin täytyy toimia. Jos kestävän kehityksen ekologinen ulottuvuus tässä hieman haavoittuu niin sosiaalinen kestävyys paranee huikeasti. Ihan kaikissa meissä: niin matkalla kuin kotopuolessakin. Ja jos yhtään uskallan veikata, kuuden päivän kuluttua olen jo täysin varma ja ehkä hieman liikuttunutkin.
Musiikki ja yhdessä tekeminen, siinäpä se.
Opet ja oppilaat, lapset ja nuoret, vanhemmat ja yleisö, Suomi ja Islanti, maailma.
26.4.2018, @ AY 991 HEL-KEF
Sanna Saarinen,
Valkeakosken musiikkiopiston rehtori vielä hetken aikaa, SML:n hallituksen jäsen
PS. Kompensaatiomaksut on hoidettu. Ja minä voin kirjata ne palautteet, jos kukaan muu ei ehdi.
