Timo Klemettinen, toiminnanjohtaja |

Opetuksen arviointineuvoston laatima selvitys taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien toimivuudesta ilmestyi maaliskuussa ja sai monen musiikkioppilaitoksen edustajan hämmennyksen tilaan. Olen kuullut huolestuneita kommentteja siitä, kuinka raportti ei anna musiikkioppilaitoksista todellista kuvaa. On selvää, että kun samassa yhteydessä arvioidaan sekä yleistä että laajaa oppimäärää ja kaikkia taiteita, ei lopputulemana voi olla kuin vesittynyt ”keskiarvo”, joka ei itse asiassa anna oikeaa kuvaa mistään taiteen perusopetuksen osa-alueesta. Tämän raportin pohjalta kuitenkin käydään keskustelua musiikkioppilaitoksen kehittämiskohteista ja sitä käytetään pohjatekstinä, kun aikanaan uusia valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita ryhdytään uudistamaan. Tästä syystä onkin tärkeää, että SML yhdessä jäsenoppilaitosten kanssa valmistaa oman arvion opetussuunnitelmien toimivuudesta ja musiikin taiteen perusopetuksen kehittämiskohteista.

Aina silloin tällöin törmään ihmiseen, jonka mielestä nykyisiä Opetushallituksen laatimia opetussuunnitelman perusteita tulisi uudistaa rajulla kädellä. Kun sitten kysyn miten nykyiset opetussuunnitelman perusteet rajoittavat musiikkioppilaitosten toiminnan järjestämistä tai mikä erityisesti nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa on ongelmallista, ei vastaukseksi saa juuri muuta kuin epämääräistä muminaa ja huomion opetuksen laajuuden laskennallisuuden ongelmallisuudesta.

Oma mielipiteeni on, että nykyiset opetussuunnitelman perusteet ovat melko toimivat, eivät ne juurikaan rajoita oppilaitoksia järjestämään opetusta haluamallansa tavalla. Tämä johtuu siitä, että nykyiset opetussuunnitelman perusteet ovat riittävät väljät. Ja kun opetussuunnitelman perusteita ryhdytään tarkistamaan 2015, onkin mielestäni yksi avainkysymyksistä se, kuinka tarkkaa ohjausta odotamme ja haluamme uusien opetussuunnitelmien perusteiden musiikkioppilaitoksille antavan.

Laajan oppimäärän nykyinen laskennallinen tuntimäärä on nykyisellään 1300 tuntia. Tuntimäärän laskennallisuus koskee niin instrumenttiopetusta kuin musiikinperusteita. Mielestäni laskennallisuudesta ei tule tehdä ongelmaa, vaan siihen tulee suhtautua terveellä maalaisjärjellä pitäen mielessä se, että lähiopetustuntien tulee mahdollistaa asetettujen tavoitteiden toteutumisen. Uusissa OPS:issa laskennallista laajuutta tulisikin selventää nimenomaan tavoitteiden ja opetuksen sisältöjen selventämisen kautta.

Mutta avoimia kysymyksiä meillä kuitenkin riittää. Yksi kysymys on OPS:n ”sisäinen tuntijako”, eli pitäisikö meidän luopua musiikin perusteiden, yhtyesoiton ja instrumenttiopetuksen tuntimäärien erottelusta? Avoin kysymys on myös se, tulisiko perustaso poistaa uusissa OPS:issa? Näin jäljelle jäisi vain musiikkiopistotason päättötodistus. Entä tulisiko opetusta yksilöllistää ja valinnaisuutta lisätä ja jos kyllä, niin miten? Mielenkiintoisia kysymyksiä, joista varmasti keskustellaan tulevilla SML:n liittopäivillä.

Suomalaisten musiikkioppilaitosten ja musiikkikasvatuksen kannalta keskeinen kysymys on tuntiperusteisen valtionavustuksen säilyttäminen. Mielestäni nykyinen rahoitusmalli musiikin laajassa oppimäärässä on toimiva ja selvä ja se antaa mahdollisuuden laadukkaaseen musiikinopetukseen myös tulevaisuudessa.

Tuntiperusteiselle valtionavustukselle tulee olla selkeät perusteet. Laadusta ja laajuudesta emme voi lähteä tinkimään ja sanomattakin on selvää, että yleisen oppimäärän toimintaa ei saa järjestää laajan rahoituksella.

Timo Klemettinen 16.4.2012