Timo Klemettinen, toiminnanjohtaja |

Euroopan unionin Luova Eurooppa -kulttuuriohjelma (Creative Europe 2014–2020) tukee audiovisuaalisen alan, kulttuurialan ja luovien alojen eurooppalaista toimintaa ja yhteistyötä. Ohjelman budjetti 7-vuotiselle ohjelmakaudelle on 1,46 miljardia euroa, josta kulttuurin osuus on 31 %.

Luova Eurooppa -ohjelman tavoitteena on edistää kilpailukykyä, työllisyyttä, innovatiivisuutta ja talouskasvua, auttaa kulttuurialaa sopeutumaan muutokseen (digitalisoituminen ja globalisaatio) sekä avata uusia kansainvälisiä mahdollisuuksia (rajat ylittävä liikkuvuus). Tärkeää on myös kulttuurinen monimuotoisuus, uusien yleisöjen tavoittaminen sekä osaamisen kehittäminen.

Kun uutta EU:n toimintasuunnitelmaa ja budjettia valmisteltiin, kahlasi EU historiansa pahimmassa taloussuossa. Tätä taustaa vasten on helppo nähdä kulttuuriohjelman tavoitteiden painottuminen luovien alojen taloudellisen kasvun ja työllisyyden tukemiseen. Kulttuurialan kritiikki ohjelmaa kohtaan onkin kohdistunut sen kulttuuria välineellistävään luonteeseen.

Mutta kulttuuriohjelma on toki muutakin kuin luovien alojen sitouttaminen taloustalkoisiin. Tätä ”muuta” tulisi taiteilijoiden ja taidekasvattajien kyetä hyödyntämään seuraavan seitsemän vuoden ajan niin täällä kotoisessa Suomessa kuin koko Euroopassa.

Itselläni oli ilo vastata Euroopan musiikkioppilaitosten liiton eurooppalaisen verkostotukihakemuksen valmistamisesta yhdessä Mikko Kapasen kanssa. Prosessista voisi kirjoittaa oman blogin vaikka nimellä ”Luovuuden voitto byrokratiasta” alaotsakkeella ”Miksi EU ei voi myöntää tekemiään hakemusteknisiä virheitä”.

Oma haaste oli kääntää uuden ohjelman tavoitteet musiikkikasvatuksen kielelle. Toisin sanoen luoda hakemus, jossa hankkeen toiminnat ovat linjassa ja tukevat ohjelman tavoitteita. Tätä arvioi aikanaan kaksi EU:n virkamiestä ja poliitikkoa. Uskon kuitenkin että EMU:n hakemus on vahva.

Kun uuden kulttuuriohjelman haku avattiin, sisälsi se ainakin allekirjoittaneelle muutaman yllätyksen.

Ensiksikin EU oli päättänyt vähentää eurooppalaisten verkostotukien saajien määrää puoleen nykyisestä viidestäkymmenestä tuensaajasta. Tavoitteena on lisätä vaikuttavuutta, eli myöntää aiempaa enemmän tukea vahvoille organisaatioille. Tässä ”eurooppalaisessa ruletissa” on vain suuria voittajia ja häviäjiä.

Toinen yllätys oli EU:n ”vaade” vahvistaa kulttuurialan rakenteita ja lisätä synergioita. Koska hakuaikaa oli kolme kuukautta, oli selvää, ettei edes sääntöjen puitteissa ollut mahdollista tehdä yhdistysten fuusioita. EMU ratkaisi omalta osaltaan haasteen luomalla yhteistyömallin Euroopan konservatorioliiton (AEC) ja Euroopan koulujen musiikinopettajien liiton (EAS) kanssa. Joskus EU:n ohjauspolitiikasta voi olla jopa hyötyä, kuten uskon tässä tapauksessa käyneen. Uusi yhteistyömalli avaa uusia mahdollisuuksia kehittää musiikkioppilaitosten toimintaa yhdessä korkea-asteen (arvioinnin kehittäminen) ja koulujen kanssa (yhteistyö ammattitaiteilijoiden ja organisaatioiden kanssa).

Jo aiemmin olimme saaneet tietää, ettei nykyinen ohjelma enää tule tukemaan vain verkostojen kuluja, vaan tuen myöntämisen edellytyksenä ovat projektit. Tämä on varmasti yksi vahvuustekijä EMU:n hakemuksessa, joka oli valmistanut yhdessä EMU:n jäsenten kanssa vuoden 2013 aikana varhaisiän musiikkikasvatuksen, ryhmäopetuksen, taiteidenvälisyyden ja musiikkiteknologian kehittämishankkeet.

Mikäli EMU:n hanke menee läpi, nostaa se EU-tuen määrän nelinkertaiseksi ja kokonaisbudjetin yli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Tämä olisi luonnollisesti voitto kaikille EMU:n jäsenille, kuten SML:lle. Pidetään peukkuja pystyssä elokuussa kun EU julkistaa hakujen tulokset.

Lopuksi haluaisin kiittää Riikka Koivulaa (CIMO) korvaamattomasta tuesta hakuprosessissa.

Timo Klemettinen, toiminnanjohtaja