Timo Klemettinen, toiminnanjohtaja |

Suomen Afganistanin suurlähettiläs Pauli Järvenpää* on viettänyt kesälomaa syyskuussa Suomessa ja tapasin hänet Espoon musiikkiopiston Afganistan-hankkeen suunnittelukokouksessa. Kokouksen yhteydessä tein lyhyen haastattelun Afganistanin musiikkikasvatuksesta.

1. Mikä on Afganistanin musiikki-instituutti (ANIM)?

Afganistanin musiikki-instituutissa opiskelee noin 150 7-17 vuotiasta poika- ja tyttöoppilasta, jotka käyvät musiikin erityisopetuksen lisäksi myös kymmenen vuotta kestävän ”peruskoulun” musiikki-instituutissa. Noin puolet oppilaista on katulapsia tai orpoja, jotka ovat elättäneet itsensä mm. myymällä purukumia kadulla. Opetusrepertuaariin kuuluu niin perinteistä afgaanimusiikkia kuin länsimaista taidemusiikkia ja kevyttä musiikkia. Opetusta järjestetään mm. intialaisvaikutteisen sitran ohella sarodin, tablan, rubabin ja ghichakin soitossa. Instituutissa soitetaan myös runsaasti suomalaista musiikkia, kuten Sibeliuksen, Merikannon, Nordgrenin ja Rautavaaran teoksia. (https://www.anim-music.org)

2. Mitä suomalaisten tulisi ottaa huomioon toimiessa Afganistanilaisten kollegoiden kanssa?

Afganistan on edelleenkin varsin vanhoillinen ja patriarkaalinen maa. Naiset ovat vahvasti tulossa mukaan kuvaan, mutta vieläkään heitä ei pidetä tasa-arvoisina miesten kanssa. Tilanne tosin vaihtelee suuresti, ja sellaisissa isoissa kaupungeissa kuin Kabulissa he ovat tasa-arvoisempia kuin naiset syrjäisissä vuoristokylissä. Burkha-kaapuun pukeutuneita naisia näkee Kabulissakin, mutta maalaiskylissä kaikki naiset kulkevat poikkeuksetta sinisissä burkhissaan. Uskonnon asema afgaanikulttuurissa on erittäin vahva. Islam ei ole vain oppijärjestelmä, vaan se heijastuu useimpien ihmisten käytännön toiminnassa esimerkiksi viisi kertaa päivässä järjestettävinä rukoushetkinä. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon esimerkiksi vierailuohjelmia laadittaessa.

3. Miksi yhteistyö on tärkeää ja mitä sen avulla voidaan saavuttaa?

Afgaanit joutuivat elämään 1990-luvun alusta lähtien eräänlaisessa kulttuuriumpiossa, ja siitä syystä he ovat nykyään suorastaan nälkäisiä kontakteille ja yhteydenpidolle ulkomaailman kanssa. Tämä pätee erityisesti kuvataiteisiin ja musiikkiin, jotka molemmat olivat ankarasti kiellettyjä taliban-hallinnon vuosina 1996-2001. Afganistanilla on rikas ja laaja kulttuuriperinne, myös musiikissa, ja tietoisuuden siitä soisi leviävän laajalle. He myös haluavat saada vaikutteita länsimaista, siihen havahtuu nopeasti kulttuurin eri alueilla toimivien afgaanien kanssa tekemisissä ollessaan.

 

* Pauli Järvenpää on tehnyt pitkän uran mm. puolustusministeriössä ja toiminut peräti kahdeksan puolustusministerin alaisuudessa. Tänä päivänä Järvenpää uskoo, että kulttuurin ja musiikin avulla voidaan tehdä merkittävää rauhantyötä ja kehittää yhteiskuntarakenteita. 

 

Timo Klemettinen 19.9.2012