Vuosi 2023 on SML:ssä musiikin hahmotustaitojen teemavuosi. Toiminta järjestetään yhteistyössä Musiikinteoria- ja säveltapailupedagogit MUTES ry:n kanssa. Tämä artikkeli on osa teemavuoden sisältöjä ja sen on kirjoittanut Hanne Närhinsalo.

Visioita osa 1:

Musiikin teorian menneisyydestä musiikin hahmotustaitojen tulevaisuuteen

Oletko pohtinut, millaista musiikin hahmotustaitojen opetus on vuonna 2030? Entä 2040? Koen tärkeäksi visioida musiikin hahmotustaitojen eli muhan tulevaisuutta, lisätä muha-opettajien välistä yhteistyötä ja rakentaa omalta osaltani entistäkin parempaa musiikkikasvatusta. Siksi teen musiikin hahmotustaitoihin liittyvää Visioita väitöstutkimusta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Varsinainen tutkimusprosessi alkaa maaliskuussa 2023 toteutettavalla kyselyllä kaikille Suomessa musiikin hahmotustaitoja opettaville opettajille. Osana SML:n muha-teemavuotta julkaisen aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia, joista tässä ensimmäinen.

Nykyisyys on seurausta menneisyyden tapahtumista, joten on ylimalkaan tärkeää tuntea historiaa ja tiedostaa sen vaikutukset ajatteluumme ja ymmärrykseemme – esimerkiksi musiikin hahmotustaidoista. Tässä blogikirjoituksessa yritän selvittää, minkälaisia polkuja pitkin on päädytty nykypäivän musiikkiopistojen musiikin hahmotustaitoihin.

Teoria ja musiikin hahmotustaidot – onko niissä eroa?

Musiikin laajan oppimäärän opinnoissa opiskellaan soittamista, yhteismusisointia ja musiikin hahmotustaitoja. Soittamaan oppii soittamalla ja yhteissoittoa soittamalla yhdessä. Mutta miten musiikin hahmotustaitoja opitaan ja mitä ne ylipäänsä ovat?

”Ai se on se teoriatunti! Siellä missä opeteltiin etumerkkejä ja intervalleja ja ai, niin on me joskus jostain soinnuistakin puhuttu. Mut en mä oikein tiedä, mihin ne liittyy. Niin, ja sit siellä kirjoitettiin open keksimiä melodioita ja rytmejä. Ja kai me joskus laulettiinkin.” Kuulostaako tutulta?

Olen opettanut musiikin teoriaa ja säveltapailua, yleisiä aineita, musiikin perusteita ja nykyään opetan musiikin hahmotustaitoja. Monta erilaista nimitystä on ollut käytössä 25 vuoden aikana. Olenpa opettanut myös ”musiikkikorvan herätystä” ja ”musiikkikorvan viritystä”. Eli eri oppilaitoksissa voi olla käytössä myös omia nimiä, joilla pyritään kuvaamaan minkälaisesta opintokokonaisuudesta ja opetuksessa on kyse. Vähemmästäkin menee oppilaat, vanhemmat ja opettajat sekaisin. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys ”myyvimmän” nimen etsimisestä, vaan paljon suuremmasta ideologisesta ja pedagogisesta muutoksesta.

Musiikin hahmotustaitojen ja ylipäänsä musiikkiopistojen opetuksen kehitys liittyy kansalliseen ja kansainväliseen keskusteluun opetuksen tavoitteista, tavoista, merkityksestä ja arvoista sekä viime kädessä kysymykseen siitä, mitä musiikin oppiminen on. Musiikin hahmotustaidoissa tavoite on ollut siirtyä pois paloiteltujen yksittäisten tehtävien suorittamisesta opetukseen, joka tukee oppilaan kokemuksellista ja kokonaisvaltaista musiikillista kasvua. Kansainvälisesti kysymys on muutoksesta reduktionistisesta opetuksen ja integroivaan opetukseen.

Reduktionismiin perustuva järjestelmä

Suomalaisen musiikkiopistoinstituution intohimoinen tavoite on aina ollut tarjota laadukasta ja laaja-alaista musiikin opetusta lapsille ja nuorille. Musiikkiopistojärjestelmä kehitettiin nojaten reduktionistiseen – eli kokonaisuuksien paloitteluun perustuvaan opetukseen. Tarkasti rajattuihin oppiaineisiin perustuva opetus nojasi behavioristiseen perinteeseen. Siinä opettaja siirtää paloiteltua tietoa oppilaille ja oppilaiden oppimistuloksia mitataan kansallisin kokein.

Musiikkiopistojärjestelmän alkuaikoina uskottiin, että yhtenäistä opetussuunnitelmaa ja kurssitutkintojärjestelmää noudattamalla voitaisiin varmistaa yhteismitallinen ja korkeatasoinen oppiminen ja opetus. Samalla varmistettiin musiikin laajan oppimäärän järjestelmälle valtion tuki. Rahoituksen myötä musiikkiopistoja pystyttiin perustamaan joka puolelle Suomea ja järjestelmä mahdollisti myös vähävaraisemmille lapsille soitonopiskelun.

SML julkaisi Musiikin teorian, säveltapailun ja yleisen musiikkitiedon kurssitutkintovaatimukset 1982. Nämä vaatimukset tarkoittivat käytännössä luetteloa opiskeltavista musiikinteorian käsitteistä ja säveltapailutehtävistä, joiden noudattamista kontrolloitiin mallikokeilla. Tämä tarkoitti, että opeteltiin erillistä musiikinteoriaa eli faktoja ja oppikirjamaisia teorioita musiikista. Sen seurauksena monille meistä ”musiikin teoria” ei yhdisty musiikillisiin prosesseihin tai musiikillisten tapahtumien ymmärtämiseen vaan tuo mieleen vain abstrakteja käsitteitä. Aluksi säveltapailua ja teoriaa opetettiin erillisinä aineina, mutta pian huomattiin, että asioiden yhdistely eli teoria-asioiden opiskelu ja melodian ja rytmin harjoittelu täydensivät toisiaan.

Tarpeesta uudistaa musiikin hahmotustaitojen opetusta on Suomessa keskusteltu ainakin 1990-luvulta lähtien. Tutkimusten mukaan oppilaat turhautuivat, kun tunneilla opetellut asiat eivät yhdistyneet oppilaan musiikillisiin kokemuksiin (ks. esim. Tuomela, 2017; s. 63, 67). Oppiaineksen paloittelu voi intuitiivisesti vaikuttaa tehokkaalta, mutta se ei tue oppilaita yhdistelemään oppimiaan asioita tai soveltamaan opittua.

Kohti integroivaa oppimista

Suomessa on vähitellen edetty tarkasti rajatuista oppiaineista kohti ilmiöoppimista ja integroivaa oppimista. Lehtikirjoitusten perusteella saa käsityksen, että peruskoulujen integroiva opetus tarkoittaa liian monen erilaisen oppilaan tunkemista yhteen luokkaan. Oikeasti integroiva opetus perustuu opetusfilosofiaan, jossa oppilas on aktiivinen toimija, ei passiivinen vastaanottaja. Oppilas nähdään ajattelevana yksilönä, jolla on monenlaisia kokemuksia ja niistä muodostuneita käsityksiä maailmasta. Näiden käsitysten pohjalta oppilas hahmottaa uusia asioita, esimerkiksi musiikista. Koska oppilaat ovat yksilöitä, ei ole mahdollista asettaa yhteismitallisia oppimistavoitteita tai määritellä yhtä parasta tapaa opettaa.

Valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa määritellään opetuksen keskeiset sisällöt ja tavoitteet, joiden pohjalta oppilaitoksissa kirjoitetaan oppilaitosten omat opetussuunnitelmat. Musiikkiopiston rehtorit ja opettajat saivat jo 1994 ensimmäisen kerran harjoitella omien opetussuunnitelmien kirjoittamista. Opetussuunnitelman perusteissa 2002 ja 2017 annettiin oppilaitoksille entistä enemmän mahdollisuuksia huomioida oppilaiden kiinnostuksen kohteet, tarpeet ja paikalliset olosuhteet omissa opetussuunnitelmissaan.

Muhan tavoitteet

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2017 musiikin hahmotustaitoihin voidaan liittää ainakin seuraavat opetuksen tavoitteet:

• ohjata oppilasta kehittämään musiikin luku- ja kirjoitustaitoaan
• ohjata musiikin ominaispiirteiden tunnistamiseen ja rakenteiden hahmottamiseen
• tukea oppilasta kasvamaan aktiiviseksi musiikin kuuntelijaksi ja kartuttamaan musiikin historian tuntemusta
• ohjata oppilasta musisoimaan korvakuulolta sekä lukemaan ja tulkitsemaan musiikin lajille ominaisia musiikin merkitsemistapoja
• kannustaa oppilasta soveltamaan musiikin hahmotustaitojaan musisoinnissa

Lisäksi musiikin hahmotustaitojen opetukseen sopii myös:

• ohjata oppilasta tuottamaan omia musiikillisia ideoita ja ratkaisuja

• kannustaa oppilasta harjoittelemaan improvisoinnin, säveltämisen ja sovittamisen perustaitoja      (Opetushallitus, 2017, s. 48)

Nämä tavoitteet jättävät paljon tilaa oppilaitos- ja opettajakohtaiseen harkintaan: mitä oppilaan käytännössä tulisi osata ja minkälaisin opetusmenetelmin näihin tavoitteisin kannattaa pyrkiä.

Yhteismitallisuuden perinne

Keskusohjauksesta ja yhteismitallisuudesta luopuminen ei ole ollut opettajille mutkatonta. Vaikka opettajia on ohjattu kohti oppijalähtöistä opetusta ja kokonaisvaltaista musiikkikasvatusta, yhteismitallisuus ja pelko tason laskusta on herättänyt keskustelua. Vuosien varrella SML on julkaissut Musiikin perusteiden kurssivaatimukset 2005 sekä Musiikin perusteiden sisällöt ja suoritusohjeet 2013, joilla on pyritty vastaamaan opettajien toiveisiin yhteisistä opetussisällöstä ja opetuksen tavoitteista. Ohjeistuksiin on lisäksi sisällytetty ideoita monipuolisemmista työtavoista ja opetusmateriaaleista. Nämä ohjeistukset eivät ole enää voimassa viimeisen opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen.

Oppimisen ja opetuksen näkökulmamuutos koskettaa kaikkea musiikkiopisto-opetusta. Myös soitonopetuksen puolella on käyty monenlaista keskustelua. Oppilaan hyvän musiikkisuhteen ruokkiminen on opetussuunnitelmaperusteissa musiikin laajalle oppimäärälle asetettu tehtävä. Cecilia Björkin (2016) väitöskirjassa pianonsoitonopettajat pohtivat opetuksensa tavoitteita sekä sitä, mitä hyvä musiikkisuhde tarkoittaa ja miten opetus tukee oppilaiden hyvän musiikkisuhteen kehittymistä. Heidi Elmgren (2021) kirjoittaa Taideyliopiston blogissa SML:n OPS-tukimateriaaleista ja kysyy, ovatko ne nykyajan tutkintovaatimukset.

Musiikin hahmotustaidot osana musiikkiopisto-opintoja

Musiikin hahmotustaitoja voidaan opettaa erillisenä oppiaineena, ne voidaan integroida osaksi soitonopetusta tai yhteismusisointia, tai opetus voidaan järjestää jollain muulla oppilaitoksessa parhaaksi katsotulla tavalla. Nimitykset, sisällöt ja opetusjärjestelyt voivat olla eri oppilaitoksissa keskenään hyvinkin erilaisia. Yksittäisellä opettajalla on laaja vapaus suunnitella ja toteuttaa opetuksensa oppilaitoksen opetussuunnitelman ja resurssien puitteissa. Tämä edellyttää opettajalta monenlaista osaamista, vahvaa opetussisältöjen tuntemusta ja laajaa pedagogista taitoa, jotta hän pystyy muokkaamaan opetustaan ryhmä- ja oppilaskohtaisesti oppilaan kokemuksellista ja kokonaisvaltaista musiikillista kasvua tukevaksi.

Omassa opetuksessani integrointi tarkoittaa opetuksen musisointilähtöisyyttä, jolloin musiikin luku- ja kirjoitustaitoa sekä opeteltuja musiikillisia ilmiöitä harjoitellaan soittamalla ja laulamalla. Tunneilla käytetty musiikkimateriaali voi olla oppilaiden omia soittotuntikappaleita, yhteismusisointikappaleita tai oppilaiden itse ehdottamaa musiikkia. Pyrin myös yhdistämään tehtäviin oppilaan ja ryhmän omaa musiikillista keksintää, jolloin harjoitellaan yhdistelemään uutta omiin aiempiin musiikillisiin kokemuksiin ja soveltamaan opittua.

Maailma muuttuu yhä nopeammin ja on entistä haastavampaa arvioida, minkälaisia taitoja ja tietoja tulevaisuudessa tarvitaan. Musiikkiopiston opettaja ei voi olla pelkkä tradition välittäjä. Opettajalla pitää olla kykyä arvioida ja kehittää omaa musiikillista osaamistaan ja pedagogiikkaa vastaamaan oppilaiden tarpeisiin. Tutkimusten mukaan pedagogiset muutokset eivät onnistu pelkästään opetussuunnitelmia uudistamalla vaan opettajat tarvitsevat uudistustyöhön tukea. Esimerkiksi kollegiaalinen jakaminen on osoitettu tehokkaaksi tavaksi haarukoida oman opetuksen parhaita piirteitä ja saada kollegoilta uusia ideoita. Juuri nyt, SML:n musiikin hahmotustaitojen teemavuonna on hyvä hetki keskustella, jakaa hyviä toimintamalleja ja etsiä uusia ratkaisuja.

*****

Kiva, että jaksoit lukea tänne asti!

Olen Hanne Närhinsalo, väitöskirjatutkija Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ja musiikin hahmotustaitojen lehtori Musiikkiopisto Juvenaliassa. Tavoitteenani on lisätä musiikkiopistotoimijoiden ja tutkijoiden välistä yhteistyötä. Opiskeluun ja tutkimukseen liittyviä ajatuksia jaan Instagramissa @muhaopetutkii

Tutkimuksessani pyrin yhdessä musiikkiopisto-opettajaryhmän kanssa määrittelemään, mitä musiikin hahmotustaidot ovat, kokoamaan opetuksen erilaisia toimivia käytänteitä, visioimaan tulevaisuuden musiikin hahmotustaitojen opetusta sekä pohtimaan, millaista moninaista osaamista opettaja tarvitsee.

LÄHTEET

Björk, C. (2016). In Search of Good Relationship to Music. Understanding Aspiration and Challenge in Developing Music School Teacher Practices. Väitöskirja. Turku: Academy University Press.

Darling-Hammond, L., Hyler M. E., & Gardner, M. (2017). Effective Teacher Professional Development. Palo Alto, CA: Learning Policy Institute.

Ilomäki, L. & Holkkola, M. (2013). Musiikin perusteet ja muuttuva oppimiskäsitys. Teoksessa Juntunen, M-L. Nikkanen, H. M. & Westerlund, H (toim.) Musiikkikasvattaja – Kohti reflektiivistä käytäntöä. Juva: Bookwell oy, 204–224.

Opetushallitus (2017). Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017. Määräykset ja ohjeet 2017:12a. Opetushallitus. Helsinki: Juventes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.

Tuomela, H. (2017). Soittavat nuoret koulussa. Tapaustutkimus musiikkipainotteista koulua käyvien 6.—9. Luokkalaisten musiikkiaineiden opiskelumotivaatioon ja soittajaidentiteettiin liittyvistä arvostuksista. Väitöskirja. Jyväskylä.

Virtanen, K. (2022). ”Tää on ollut ihan paras mupevuosi mitä mulla on koskaan ollut. Hauskoin.” – Toimintatutkimus 11–15-vuotiaiden oppilaiden tablet-laitteiden yhteistoiminnallisesta käytöstä̈ musiikin hahmotusaineiden opetuksessa. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.

Elmgren, H. (17.6.2021). Tasosuoritusvaatimuksista Ops-tukimateriaaleihin – mikä muuttui SML:n suosituksissa? [blogikirjoitus] Haettu 5.2.2023 osoitteesta https://blogit.uniarts.fi/en/post/tasosuoritusvaatimuksista-ops-tukimateriaaleihin-mika-muuttui-smln-suosituksissa/