Janne Murto
rehtori, Pop & Jazz Konservatorio

Maailmanjärjestys, johon olemme tottuneet, on nyt muuttumassa mm. ilmastonmuutoksen, sotien, väestökehityksen ja muuttoliikkeen sekä politiikan polarisaation johdosta. 

Suomessa väestö ikääntyy ja osa seuduista autioituu. Kasvukeskusten väestö kasvaa, pääasiassa muuta kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvien määrän lisääntymisen myötä. Tekoäly ja digitalisaatio haastavat vanhaa ja luovat mahdollisuuksia uuteen. Myös kulttuurin kulutustottumukset muuttuvat. Kestävyysvaje uhkaa julkista taloutta. Kaikki nämä vaikuttavat myös taiteen perusopetukseen. 

Koulutus on valtion ja kuntien tukemana rakenteena melko staattista ja hitaasti muuttuvaa. Tässä on hyviä puolia, koska perinteestä tulee paljon erittäin hyödyllistä oppia, eikä koulutus voi elää bisneksen tavoin kvartaalimaailmassa. Joskus pysyvyys saattaa kuitenkin muuttua jämähtämiseksi, sillä ihmismielen yleinen eetos on tehdä asiat niin kuin ennenkin, jos ulkopuolinen syy ei vaadi muutosta. Jos koko ajan ajattelemme, että “näin on aina asiat tehty”, emme ehkä huomaa maailman muutosta ympärillämme ja osaa reagoida siihen oikein tai tarpeeksi ajoissa. 

TPO on saanut elää hiljaiseloa

Taiteen perusopetus on saanut elää “hallinnollista hiljaiseloa” jo muutaman vuosikymmenen ajan, isoimmat muutokset ovat käytännössä olleet opetussuunnitelmauudistuksia. Samaan aikaan muut koulutusasteet ovat käyneet läpi erilaisia muutoksia ja reformeja. Vuosituhannen alussa muodostettiin ammattikorkeakoulut, kymmenen vuotta sen jälkeen yliopistot erotettiin valtiosta ja ne siirtyivät pois valtion budjettitalouden piiristä. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja on yhdistelty, tästä esimerkkinä Taideyliopiston muodostaminen. 

Toisen asteen reformi 8-9 vuotta sitten toi suuria muutoksia ammatillisen koulutuksen järjestämiseen, opetukseen, rahoitusmalliin ja rahoitukseen. Ammatillisen koulutuksen järjestäjiä on enää 136, kun niitä vuosituhannen alussa oli muutama sata enemmän. Taas on meneillään uusi ammatillisen koulutuksen rahoitusuudistus. 

Muutoksen tuulet?

Nyt muutoksen tuulet saattavat ehkä ulottua myös taiteen perusopetukseen, sillä käynnissä on työ taiteen perusopetuksen lakiperustan uudistamiseksi. Hallitusohjelmakirjauksen mukaan lainsäädännön uudistamiseen kytkeytyvät mm. opetuksen saavutettavuuden parantaminen eri taiteenalat huomioiden, saavutettavuuden ja saatavuuden edistäminen, opetuksen alueellinen ja taiteenalakohtainen saatavuus ja saavutettavuus, eri väestöryhmien osallistumismahdollisuudet, opetuksen taloudellinen saavutettavuus ja oppimisympäristöjen saavutettavuus. Hyviä ja ymmärrettäviä tavoitteita, jotka ovat olleet julkisessa keskustelussa jo pitkään. Eivät siis varsinaisesti tule yllätyksenä, vai tulevatko?. 

Muutoksessa olennaista on itse olla hereillä ja vaikuttaa muutoksen reunaehtoihin etukäteen, muutoin jää ajelehtimaan kuin lastu laineille. Me itse parhaiten tiedämme, miten määräyksiä on järkevää soveltaa omalla alallamme. Voimme ensin vaikuttaa asioihin omassa oppilaitoksessamme ja tietysti myös hakeutua vastuutehtäviin vaikkapa SML:ään, TPO-liittoon tai Suomen konservatorioliittoon, jotka tekevät tärkeää valtakunnallista ennakointi- ja vaikuttamistyötä. Tai ryhtyä politiikoiksi, siihen kannustan yhä useampaa. Kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse?

Montako on liian monta?

Suomessa oli lukuvuonna 2019–2020 yhteensä 424 taiteen perusopetusta järjestävää oppilaitosta. Näistä musiikkioppilaitoksia lienee toista sataa. Aika monta, sanoisin. Toki opetuksen pitää olla saavutettavaa, mutta onko meillä pakko olla näin monta erillistä hallintorakennetta? Koulutuksen järjestäminen on vuosikymmenien kuluessa tullut entistä vaikeammaksi ja erilaisia sääntöjä ja määräyksiä on noussut kuin sieniä sateella. On tulorekisterit, valmiussuunnitelmat, varhaiset välittämiset ja geedeepeeärrät sun muut 30-40 vastaavaa asiaa. Kaikki hyviä ja ymmärrettäviä tavoitteita, mutta erittäin työllistäviä. Joskus kun puuhaan näiden kanssa, mietin, teenkö oikeita asioita, vai vain asioita oikein. Tuntuu, että aina, kun yhteiskunnassa huomataan mikä tahansa haaste, oppilaitokset velvoitetaan korjaamaan asia. Vaikka kaikki normit eivät koskekaan taiteen perusopetusta, väitän, että harvassa ovat ne oppilaitokset, joissa kaikki hallinnon kiemurat on osattu normien mukaan järjestää ja henkilökunnalle ohjeistaa. Olisiko järkevämpää jossain määrin siirtyä isompiin yksiköihin, joilla olisi leveämmät hartiat niin opetuksen kuin hallinnonkin osalta?

Kuinka vähän on liian vähän?

Monessa musiikkioppilaitoksessa hakijamäärät ovat laskeneet. Kertooko tämä siitä, että opetustarjonta ei miellytä, vai siitä, että on tullut paljon muita kilpailevia harrastusmahdollisuuksia? Vai siitä, ettei tavoitteellinen musiikin opiskelu enää kiinnosta nuoria? Vai siitä, että oppilaat haluavat saada kaikki heti napista painamalla, eivätkä jaksa nähdä vaivaa? Vai ehkä kaikesta tästä?

Paljon puhutaan siitä, että nuoret ovat muuttuneet. Eivät jaksa kuulemma enää keskittyä entiseen malliin, räpläävät vain kännyköitä, kuten mekin. Peruskoulussa opettajat eivät voi kaiketi enää tehdä entisen tasoisia kokeita. Matematiikan ja soittamisen opettajilla on sama haaste: oppiakseen oppilaan pitäisi nähdä vähän vaivaakin. Voiko nykyisiä nuoria enää opettaa entisillä keinoilla? Oliko ennen paremmin? Opetushenkilöinä tehtävämme on ennen kaikkea saada oppijoissa aikaan motivaatiota. Jos siinä onnistumme, muu tapahtuu lähes itsestään. Lähes. 

Musiikin valtava voima

Tämän hallinnollisen vuodatuksen lopuksi haluan muistuttaa siitä, miksi teemme tätä työtä ja miksi ylipäätään lähdimme musiikin alalle. Musiikilla on valtava voima, se liikuttaa yksilöitä ja kansakuntia, yhdistää, koukuttaa, innostaa, vaikuttaa ihmiseen positiivisesti todella syvällisillä tasoilla. Musiikki vei meidätkin mukanaan, halusimme musisoida yhdessä toisten kanssa, aina vaan lisää. Sitten halusimme vaikuttaa asioihin, ehkä muuttaakin jotakin. Koimme asioita omaksi, yhä useampia asioita, otimme enemmän vastuuta ja saimme valtaa. Muistetaan, että vain vastuuta ottamalla voimme vaikuttaa asioihin, tehdä parempaa maailmaa. Tulee itsellekin parempi mieli.