Timo Klemettinen, toiminnanjohtaja |

Vantaan kaupunginjohtaja määräsi selvitettäväksi Vantaan musiikkiopiston ja kuvataidekoulun hallintomuodon vuoden 2012 loppuun mennessä. Ansiokkaan selvityksen – ”Hallintomallit taiteen perusopetuksen oppilaitoksissa” – valmisti Leena Marsio haastattelemalla yhteensä 17 taiteen perusopetusta antavaa oppilaitosta sekä asiantuntijoita opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Opetushallituksesta, Kuntaliitosta sekä taiteen perusopetuksen liitoista. Selvitys tarkastelee, mitä eroa on kunnallisesti tai yksityisesti ylläpidetyillä taiteen perusopetuksen laitoksilla ja vertailee hallintomuodon ominaispiirteitä sekä etuja ja haittoja.

Mitä selvitys meille kertoo? Ainakin sen, että yleisesti ottaen ei taideoppilaitoksen toiminnan järjestämisen kannalta ole suurta eroa siinä, toimiiko ylläpitäjänä yhdistys vai kunta. Myöskään opetuksen laatuun tai musiikkioppilaitosten tarjoamiin kulttuuripalveluihin ei hallintomallilla näyttäisi olevan merkitystä. Mutta toki erojakin löytyy.

Kunnallisten oppilaitosten ongelmana on usein se, että oppilaitos ei saa täysimääräisenä käyttöönsä sille myönnettyä valtionavustusta. Yksityisille oppilaitoksille suurin haaste on kaupungin rahoituksen lyhytjänteisyys.

Kunnallisilla oppilaitoksilla on ison organisaation tarjoama tuki ja turva, mutta haittana koetaan byrokraattisuus ja päätöksenteon hitaus. Yksityisen taiteen perusopetusta antavan oppilaitoksen suurimpana etuna pidetään joustavuutta, omaa päätäntävaltaa ja nopeaa päätöksentekoa, mutta haittana itsenäisyyden tuomaa epävarmuutta.

Vaikka yleisesti on ajateltu, että kunnallisissa oppilaitoksissa työpaikka on vakaampi ja turvallisempi, kunnallisen viranhaltijalain ja työsopimuslain mukaan palvelussuhteen päättämiseen tarvitaan samanlaiset irtisanomisen perusteet. Tosin yksityisillä oppilaitoksilla näyttäisi olevan hieman enemmän vapauksia päätösten suhteen (esim. palkkaus ja virkavapaat). Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että yksityisellä puolella toimia on selvästi vähemmän kuin kunnallisissa oppilaitoksissa.

Hallintomalli ei vaikuta oppilaitosten tila- ja välinekysymyksiin, vaan erot syntyvät kunnan tuista, eli maksuttomuudesta tai kohtuullisesta vuokrasta. Pääkaupunkiseudulla tilat ovat huomattavasti muuta maata kalliimpia.

On hyvä muistaa, että hallintomuotoa enemmän oppilaitoksen toimintaan vaikuttavat oppilaitoksen koko (isommissa yksiköissä hallinnon prosessit ovat usein ammattimaisempia), rehtori (mm. strateginen johtaminen), kunnan suhtautuminen taiteen perusopetukseen (mm. oppilaitosten tilojen hinnoittelu) ja maantieteellinen sijainti (mm. työvoimatarjonta).

Loppuyhteenvetona voitaneen todeta, että mahdollisten säästöjen toivossa ei kuntien kannata musiikkioppilaitoksia yksityistää. Musiikkioppilaitosten kulurakenne muodostuu taiteen perusopetuksesta säädettyjen lakien, asetusten ja opetussuunnitelmien sekä virkarakenteen kautta eikä kuntarahoitusta ei voi vähentää heikentämättä musiikkikasvatuksen laajuutta ja tasoa olipa kyseessä sitten yksityinen tai kunnallinen oppilaitos.

64 sivun mittainen selvitys löytyy kokonaisuudessaan SML:n verkkosivuilta osoitteesta: http://musicedu.fi/fi/etusivu/?itemid=764&a=viewItem

Timo Klemettinen, toiminnanjohtaja 29.5.2013