Viime vuosi päättyi ja uusi alkoi musiikkikasvatuksen ja kulttuurin osalta erikoisissa merkeissä. Syksyllä saimme Helsingissä tehdä suurta vaikuttamistyötä, jotta Helsingin kaupungin rahoitus saatiin pysymään ennallaan musiikkiopistojen osalla.
Helmikuussa nousi esiin Helsingin kaupungin muutossuunnitelma musiikkiluokkatoiminnan ja muun painotetun opetuksen osalta, joka olisi johtanut ainakin musiikin osalta toiminnan rapautumiseen. Erityisesti musiikkiluokkatoiminta nostettiin tikunnokkaan segregaation aiheuttajana. Siinä sivussa osansa saivat myös musiikkioppilaitokset. Selvityksen tarvetta perusteltiin tilastoilla, tutkimustiedolla ja niistä tehdyistä tulkinnoilla.
Keskustelun liekki ei ehtinyt sammua, kun jo alkoi uusi avaus. Juuri julkaistussa opetus- ja kulttuuriministeriön virkanäkemyksessa todetaan, että taiteen perusopetuksen kokonaisuudistus tulee käynnistää alkavalla hallituskaudella. Myös Kuntaliitto kannattaa hallitusohjelmatavoitteissaan taiteen perusopetuslain uudistamista. Asiasta toki keskusteltiin jo ennen pandemiaa, mutta jonkinlainen tasaantuminen saatiin aikaiseksi. Keskustelun sävy oli tuolloin sellainen, että on syytä olla hereillä nyt kun puhutaan “kokonaisuudistamisesta”.
Viime viikolla saimme lukea valtiovarainministeriön esityksen leikkauskohteista ja leikkuri oli taas kulttuurin kohdalla. Kulttuurin merkitys ja tärkeys yhteiskunnassamme tuntuu yhä olevan hukassa vaikeiden koronavuosienkin jälkeen. Kauniit puheet eivät ole muuttuneet teoksi.
Mitä muuta alaa tai koulutusmuotoa on kohdeltu samalla tavoin kuin kulttuuria ja taidekasvatusta – erityisesti musiikkikasvatusta? Koulutusaloilla muutoksia suunniteltaessa, painopiste kehittämisessä ja sisältöjen päivittämisessä (opetussuunnitelma). Taiteen perusopetuksen osalta suuntana on ollut se, miten toimiva koulutusjärjestelmä voitaisiin purkaa ja sama niukka rahoitus jakaa yhä isommalle toimijakentälle sen sijaan, että pohdittaisiin miten rahoituspohjaa voidaan laajentaa.
Lähtökohtana tulisi olla tunnustus siitä, että toimintamme on merkityksellistä ja miten se pohjautuu tilastoihin sekä tutkittuun tietoon ja sen pohjalta laadittaisiin suunnitelma, miten rahoituspohjaa vahvistetaan, miten tätä hyvää voidaan jakaa laajemmalle alueelle ja siten parantaa saavutettavuutta.
Pohdin, mikä on se voima tai taho joka vie keskustelua sinnikkäästi tähän suuntaan ja näin helsinkiläisen näkökulmasta katsottuna – surullista kyllä – aika pitkälti pääkaupunkivetoisesti. Mieleeni tulee lasten nuijapeli, jossa lyödään muovinuijalla eri paikoista plumpsahtavaa myyrää takaisin maanrakoon. Aina kun myyrä on on lämäytetty takaisin maan alle, puikahtaa se esiin toisesta kolosta ja näin peli vain jatkuu.
Edunvalvonta, oikean tiedon levittäminen sekä toimintamme merkityksen kirkastaminen, on entistä tärkeämpää. Tutkittua tietoa ja tilastoja tulkitaan nurinkurisesti sen sijaan, että niistä nähtäisiin ne suuntaviivat miten tuloksia voitaisiin käyttää taidekasvatuksen parantamiseksi. Onko siis arjestamme tullut lyhty kädessä ja muovinuija olalla pimeässä vaeltamista? SML, TPO ja Konservatorioliitto tekevät jo todella hyvää vaikuttamistyötä koulutusosamme saralla, mutta tulisiko löytää vielä isommat vaikuttamiskeinot?
Mutta mitä sinä rehtorina voisit tehdä nyt?
Yksi isoimmista tehtävistä on tällä hetkellä toiminnasta tiedottaminen ja lobbaaminen omalla toimialueella. Jatka tätä sinnikkäästi ja vie tietoa eteenpäin uudestaan ja uudestaan. Opettele hissipuheet ulkoa, jotta osaat yllättävissäkin tilanteissa ottaa esiin faktoja. Välitä myös SML:lle ne heikommatkin huolestuttavat signaalit, mitä omalla kentällä kuulet, jotta ehdimme toimia proaktiivisesti.
Samalla on hyvä muistaa, että meillä rehtoreilla on myös valistajan ja ilosanoman tuojan tehtävä niin oppilaitoksen ulkopuolella kuin oman väkemme keskellä. Meidän tulee korostaa musiikkikasvatuksen tärkeyttä jo sellaisenaan, mutta meidän tulee myös tuoda esille miten suuri merkitys musiikkikasvatuksella on lapsen ja nuoren kasvulle ja siten koko yhteiskunnallemme.
Vielä on tahoja, jotka eivät hahmota mikä on taiteen perusopetus ja mikä on musiikkioppilaitos. Voit edistää asiaa tiedottamalla oppilaskirjeissä ja kertomalla omalle opettajakunnallesi taiteen perusopetuksen faktoja ja avainlukuja. Kuten esimerkiksi, että taiteen perusopetus käsittää yhdeksän eri taiteen alaa, opetusta tarjotaan 86 prosentissa Suomen kunnissa ja oppilaita on 120 000 (enemmän kuin lukiolaisia). Positiivisten tietoiskujen jakaminen tekstin ja kuvien muodossa oppilaitoksen toiminnasta niin arjessa kuin juhlahetkillä luo hyvää mielikuvaa toiminnastamme. Sitä positiivista mielikuvaa toiminnastamme me nyt tarvitsemme.
Kerro myös opettajille, että vaikka tanner välillä tärisee toimintamme alla, niin opettajan työn merkittävyys ei muutu. Soittamaan oppimisen ja hyvän musiikkisuhteen vahvistamisen rinnalla, soitonopettajan merkitys lapsen ja nuoren elämässä on jotakin suurempaa ja laajassa kuvassa tarkasteltuna yhteiskunnallisesti erittäin merkityksellistä. Kasvun tuki, itsensä ilmaiseminen musiikin avulla, tutun ja turvallinen aikuisen läsnäolo – tätä meidän lapset ja nuoret tarvitsevat juuri nyt. Jokainen oppilas joka tulee oppilaitoksen ovesta sisään on tärkeä ja tarvitsee juuri meidän tukeamme.
Satu Roberg
Rehtori,
Kauniaisten musiikkiopisto – Grankulla musikinstitut
