Tuuli Talvitie, varadekaani, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Minut valittiin vuosi sitten SML:n hallituksen jäseneksi. Ajatukseni tuolloin oli, että haluan toiminnallani edistää musiikin alan toimijoiden yhteistyötä, verkostoitumista ja yhteistä keskustelua yli oppilaitosrajojen ja oppijoiden musiikillisten polkujen eri vaiheissa. Halusin silloin ja haluan edelleen oppia ymmärtämään laajemmin musiikin alan erilaisia toimijoita toisaalta erilaisissa olosuhteissa eripuolilla Suomea, toisaalta erilaisin resurssein toimivia oppilaitoksia, joissa annetaan taiteen perusopetusta sen kaikissa oppimäärissään, toisen asteen koulutusta, ammatti- ja korkeakoulutusta ja niin edelleen.
Tuolloin marraskuussa 2021 ajatukseni ei ollut edistää oppilaitosrajat ylittävää yhteistyötä siirtymällä työskentelemään uuteen organisaatioon, uudenlaiseen tehtävään, oppijan musiikkipolun erilaiseen vaiheeseen. (Toki ideologiani on aina ollut toimia rehtorina esimerkkinä ja ratkaisukeskeisesti, mutta näin konkreettinen toimenpide tuntui jo itsestänikin hieman ääriesimerkiltä.) Aloitettuani kuitenkin 1.8.2022 uudessa työtehtävässä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, totesin, että oma ymmärrykseni ja verkostoni tulee ehdottomasti laajenemaan ennen kaikkea korkeakoulutuksen osalta, ja että aiemmilla verkostoillani ja kokemuksillani musiikkipolun eri vaiheista on tärkeä arvo nykyisessä työtehtävässäni.
Työskenneltyäni nyt reilu kolme kuukautta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, huomaan, että puhumme täällä paljon Musiikkikoulutuksen visio 2030 -työstä ja sen toimenpide-ehdotuksia ratkovasta Visiosta vaikuttavuuteen 2030! -työryhmästä. Huomaan, että täällä arvostetaan musiikkikoulutuskentän yhteen hiileen puhaltamista, pyritään huolehtimaan musiikillisten polkujen ja opintopolkujen jatkumoista, keskustellaan siitä, miten me omalta osaltamme voisimme tukea työtä ja toimeenpanna visiosta kumpuavia tai kentältä kuuluvia tarpeita, miten me voimme huolehtia omalta osaltamme suomalaisen musiikkikoulutuksen verkostoista ja yhteisestä keskustelusta.
Verkostot. Mistä ne oikein koostuvat? Ihmisistä. Yhteisöistä, joissa toimivat ihmiset. Toimivassa tai toimimattomassa verkostossa on usein kysymys yksittäisten ihmisten vuorovaikutuksesta – tai sen puutteesta. Siitä kuinka minä kohtaan sinut ja sinä minut. Kuinka rohkeasti uskallan tarttua puhelimeen ja soittaa, kun mielessäni on asia, jota haluan edistää. Kuinka silmät säihkyen voin konsertin väliajalla mennä keskustelemaan ihmisen kanssa, jonka tiedän pystyvän edistämään tätä minulle tärkeää asiaa. Kuinka päättäväisesti uskallan nostaa esiin ehkä kipeitäkin asioita ja puhua sinulle avoimesti, tarvittaessa nöyrästi ja joka tapauksessa ei hyökkäävästi tai syyllistävästi. Entä pystynkö luottamaan siihen, että myös sinä puhut minulle edessäni, et selkäni takana.
Kaikissa elämämme verkostoissa olemme ihmisiä, jotka peilaamme itseämme toisiin ja kommunikoimme toisten ihmisten kanssa. Siksipä vannon itse Työterveyslaitoksenkin listaamien keinojen nimeen omissa verkostoissani:
- Muista tervehtiä. Tervehtimällä osoitat, että huomaat toisen ja arvostat häntä.
- Pidä kiinni sovitusta.
- Tarjoa apua.
- Älä panttaa tietoa.
- Pysy asiallisena.
- Ota ongelmat puheeksi.
- Älä puhu pahaa.
- Näytä, että arvostat.
Lue lisää Työterveyslaitoksen sivuilta
Kun luit listan, minkä lauseen kohdalla tunsit edes pienen fyysisen reaktion? Pedagogi minussa ei malta olla haastamatta teitä toteuttamaan yhden niistä vaikeimmalta tuntuvista kohdista joka päivä tulevan puolentoista viikon ajan verkostoissanne. Odotan raporttejanne SML:n päivillä 😉
Ps. Kansallinen visiotyö on julkaisua vaille valmis myös kuvataiteen ja esittävien taiteiden osalta. Taidekasvatuksen ja -koulutuksen visiot 2030 julkaistaan tulevana maanantaina 14.11.2022 Svenska teaternissa ja sitä voi seurata myös verkossa. Verkostoitukaamme!