Tomas Holmström, hallituksen jäsen
Musiikin ja taiteen yhteiskunnallinen merkitys on noussut esille monessa keskustelussa viime aikoina. Monin paikoin tehdään strategiatyötä, jonka taikasanoja ovat hyvinvointi ja saavutettavuus. Erilaisia projekteja tehdään ja suunnitellaan ympäri maatamme ja esim. ”Suomen malli” on hanke, joka varmasti on osunut meidän kaikkien tietoisuuteen. Sehän on juuri edellä mainittuja taikasanoja tukeva hanke – vai onko?
Muistan, kuinka Kalevi Aho vuonna 2008 nosti esille musiikkitieteilijä Hans Günther Bastianin Berliinissä 1990-luvulla tekemän laajan tutkimuksen, joka käsitteli musiikin harrastamisen vaikutusta lasten henkiseen kehitykseen. Vaikka tutkimus on jo suhteellisen vanha, sen anti on mielestäni edelleen ajankohtainen.
Bastian oli ennakkoluuloton ja lähti liikkeelle ajatuksesta, että kukin lapsi, taustatekijöistä riippumatta, omaa valmiudet musiikin harrastamiseen; niin sanottu ”musikaalisuus” saattaa lapsella vain jostain syystä olla piilossa. Avainkysymys oli: ”Mitä tapahtuu, kun lapsen piilossa oleva musiikin harrastaminen aktivoidaan?”
Tutkimus sijoittui Berliinissä viiteen peruskouluun, joissa alettiin toteuttaa musiikkipainotteista opetussuunnitelmaa. Tutkimuksen alkaessa lapset olivat ensimmäisellä luokalla, siis noin 6–7 vuotiaita. Musiikkitunteja oli kaksi viikossa, ja niiden pääpaino oli instrumentin opiskelussa. Keskeistä oli myös monipuolinen yhteissoitto.
Koska Saksassa perinteinen opetussuunnitelma oli ollut tietopuolisiin aineisiin painottuvaa, valitsi Bastian vertailuryhmäksi kaksi normaalia opetussuunnitelmaa noudattavaa peruskoulua. Vertailuryhmällä oli musiikkia yksi oppitunti viikossa mutta ei pakollisia instrumenttiopintoja eikä yhteissoittoa.
Tutkimustulokset olivat huikeat ja herättivät ansaitusti huomiota. Soittaminen ja yhteissoitto
♪paransivat merkittävästi sosiaalisia kykyjä ja vähensivät samalla muun muassa koulukiusaamista,
♪ nostivat oppimis- ja suoritusmotivaatiota,
♪lisäsivät yleistä älykkyysosamäärää,
♪kehittivät keskittymiskykyä,
♪paransivat yleisesti luovuutta,
♪kehittivät emotionaalista herkkyyttä ja emotionaalista vastaanottokykyä,
♪vähensivät lasten ahdistus- ja pelkotiloja,
♪paransivat oppimistuloksia kaikissa muissakin oppiaineissa huolimatta siitä, että soitonopiskelu vaati lapsilta paljon aikaa.
Bastianin tutkimus osoitti, että musiikin opiskelu ja harrastaminen vaikuttivat monella tavoin myönteisesti lasten kehitykseen ja ihmisten hyvinvointiin. Näillä myönteisillä vaikutuksilla oli – ja on – tietenkin myös yhteiskustannukselliset vaikutukset. Musiikin opiskelu ja harrastaminen ovat ihmiselle hyväksi.
Musiikin taiteen perusopetuksella on merkitystä. Taloudellisesti epävarmoina aikoina on äärimmäisen tärkeää, että yhä niukemmiksi käyvät resurssit kohdennetaan oikein. Kaikkien ei toki tarvitse harrastaa musiikkia, mutta itse haluan elää yhteiskunnassa, jossa kaikilla, tausta- tai muista tekijöistä riippumatta, on siihen mahdollisuus. Tässä yhteydessä on syytä, etenkin näin pandemia-aikana, muistaa myös kasvava lasten ja nuorten syrjäytymisriski. Haasteita riittää.
Niin ja mitä ”Suomen malliin” tulee: Kuulin lapsesta, jolla ei ollut harrastusta eikä kavereita, mutta joka ”Suomen malli” -pilottihankkeen kautta oli saanut molempia. Asetetut tavoitteet ”Suomen mallissa” korreloivatkin Bastianin positiivisten tutkimustulosten kanssa. Vaikka ”Suomen mallissa” on toiminnallemme varmasti myös riskejä, hankeohjelma on selvästi myös mahdollisuus. Lapselle, josta kerroin, hanke on ollut erittäin merkittävä.
Haluan tässä kohtaa kiittää teitä kaikkia, jotka tärkeän työnne kautta edistätte lasten ja nuorten hyvinvointia.
Tomas Holmström
Kuula-opiston rehtori
teksti Bastianin tutkimuksesta perustuu Kalevi Ahon referaattiin vuodelta 2008