Anna-Mari Autere, musiikkipedagogi YAMK, muusikko
IHANNETILANNE – ONKO SE UTOPIAA VAI TOISISTAAN RIIPPUVAINEN YHTÄLÖ?
- Kaikki saavat tulevaisuudessakin soittaa ammattitaitoisessa opetuksessa sitä soitinta mitä haluavat, juuri siellä missä asuvat.
- Kaikkien instrumenttien musiikkipedagogit voisivat työllistyä kohtuullisilla tuntimäärillä ympäri Suomen.
- Kaikki saisivat nauttia ammattitaitoisesta matalan kynnyksen livemusiikista ja yhteisöllisestä kulttuuritoiminnasta ympäri vuoden.
NYKYTILANNE
On todettu, että musiikkioppilaitoskenttä on muuttumassa väestökehityksen suuntautuessa kohti kasvukeskuksia (1). Tällöin pienempien haja-asutusseutujen musiikkioppilaitosten oppilasmäärät luonnollisesti pienenevät. Tämä on jo aiheuttanut valtiollisen ja kunnallisen rahoituksen uudelleen tarkastelua ja siihen tullaan puuttumaan tulevina vuosina varmasti lisää. Työelämälähtöinen tarve musiikkipedagogin työnkuvan tarkentamiseksi on siis väistämättä edessä, mikäli tasapuolinen saavutettavuus halutaan taata edelleen kaikille lapsille ja nuorille.
Monessa kunnassa kulttuuri on elinvoimaista, musiikkioppilaitokset vireitä ja säännöllisiin konsertteihin yleisö löytää yhä uudestaan paikalle. Musiikkioppilaitoksiin tulee kuitenkin silti yhä enemmän oppilaita, jotka eivät ole päässeet käymään instrumenttinsa konsertissa koskaan (2). Aikuisenkin on vaikea osata haluta asioita, joita ei ole eläissään kuullut tai nähnyt — lapsen lähes mahdoton. Siksi on tärkeää, että kulttuurikokemukset ovat osa arkipäivän yhteisöjä.
TULEVAISUUS
Mitäpä jos kaikkia orkesterisoittimia voisi tulevaisuudessakin opiskella tavoitteellisesti ympäri Suomen ilman, että oppilas tai opettaja matkustaa kohtuuttoman pitkiä matkoja? Voiko se tosiasiassa ollakin säästö, eikä kulu kunnille? Tunnistetaanko musiikkiopistojen opettajien taiteellinen osaaminen tarpeeksi hyvin, jotta sitä voitaisi hyödyntää myös muissa kunnan elimissä osana hyvinvointipalveluita, ennalta ehkäisevää toimintaa sekä vuonna 2019 voimaan astunutta kulttuurivelvoitelakia (3)? Voisiko musiikkioppilaitos ja kunta hyötyä toisistaan taloudellisesti tehokkaammin, jos musiikkipedagogien taiteellinen osaaminen olisi osa työnkuvaa heillä, jotka siitä ovat kiinnostuneita?
Nämä kysymykset yhdistämällä lähdin muodostamaan YAMK-opinnäytetyötäni ja sitä varten laadittua kyselytutkimusta vuosina 2023-2024. Seuraaviin tuloksiin on osallistunut yli puolet Suomen kunnallisten musiikkioppilaitosten rehtoreista, opettajia samassa suhteessa vielä enemmän. Lisäksi kantaa otti myös 6% joukko kuntien sivistystoimenjohtajia sekä muita kuntien kulttuuriesihenkilöitä. Kiitän jokaista erittäin laajan tutkimusmateriaalin mahdollistamisesta.
Tuloksista oli pääteltävissä, että 80% vastaajista olisi halukkaita edistämään musiikkipedagogin osaamisen hyödyntämistä myös musiikkioppilaitosten seinien ulkopuolella. Luontevimmin tämä toteutuisi juuri taiteellista osaamista hyödyntämällä osana terveys-, hyvinvointi- ja kulttuuripalveluita. 11% vastaajista halusi pitäytyä puhtaasti pedagogisessa työssä taiteen perusopetuksen sisällä. Loput 9% olivat myönteisiä ajatukselle, mutta pohtivat, onko todellinen tarve tarpeeksi laaja suhteessa työnkuvan muutokseen tarvittavaan prosessiin. (2)
Kunnallisessa musiikkioppilaitoksessa musiikkipedagogi opettaa valtionosuuksista nauttivassa oppilaitoksessa. Ristiriidan välttämiseksi taiteellisen toiminnan rahoituksen tulisi tulla kunnalta itseltään, eikä se olisi sivutyöosuutta suurempi. Byrokratian pelko olikin suurin skeptisyyden syy liittää taiteellinen toiminta osaksi kuukausipalkkaa, vaikka 70% kyselyyn vastanneista musiikkipedagogeista olikin toiminut muusikkoina työskentelykuntansa yksityisellä sektorilla ja kokenut sen mielekkääksi. (2)
Myönteisimmät vastaajat olivat valmiita keskusteluihin ja tarvittaviin sopimusten muutoksiin. Esimerkkijoukkona heistä muuttotappiokuntien tuntiopettajat, jotka mielellään asuisivat paikkakunnalla, mutta harkitsevat nyt alan vaihtoa tai muuttoa, sillä opetustunnit eivät enää täyty. Useille heistä on tuntivajeen täyttämiseksi tarjottu opetustunteja jostain toisesta aineesta, johon heillä ei ole pätevyyttä. Tämä taas on koettu stressaavaksi ja aiheuttanut jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. (2) Mikäli kuntatyönantaja tarjoaisi mahdollisuuden toimia kiertävänä muusikkona kunnallisissa laitoksissa tai musiikkipedagogina esimerkiksi nuorisotyössä, se koettaisiin mielekkäämpänä.
Ratkaisu vaatisi muutoksia työsopimukseen tai kaksi erillistä sellaista, mutta hyödyt olisivat merkittävät. Ne perustuisivat pitkäjänteiseen toimintaan luoden vakautta puolin ja toisin. Hankepohjainen- tai kertalaskutusjärjestelmä ei tukisi osapuolten motivaatiota tai luottamusta. (2) Mikäli musiikkipedagogin taiteellista osaamista hyödynnettäisiin kunnan muissakin palveluissa, musiikkioppilaitos pystyisi edelleen tarjoamaan harvinaisempiakin instrumentteja valikoimassaan, vaikka tuntimäärä ei yksistään riittäisi elättävään palkkaan. Tämä taas vahvistaisi kunnan kulttuuriasemaa.
Huomion arvoisena pitäisin myös selvää jakaumaa asenteissa. Paikoissa, joissa kunnallinen musiikkioppilaitos tekee nyt jo tiiviisti yhteistyötä kunnan muiden elinten kanssa, taiteellisen osaamisen hyödyntäminen nähtiin mielekkäimpänä, sillä tulokset olivat jo näkyvillä. Sen sijaan paikat, joissa yhteistyötä ei ollut, pitivät mahdollisuutta tarpeettomana ja etäisenä (2). Korostaisinkin, ettei kaikkien ole tarkoitus osata ja tehdä kaikkea, vaan tärkeää olisi mahdollistaa yhteistyö siellä, missä se on mielekästä ja kannattavaa. Parhaimmat kokemukset yhteistyöstä löytyi pienistä kunnista, joiden syntyvyys oli laskussa (2).
TALOUDELLINEN NÄKÖKULMA
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta astui voimaan vuonna 2019. Siinä määritellään esimerkiksi, että kunnan kulttuuripalveluiden järjestämisessä tulee käyttää paikallista asiantuntijaosaamista monipuolisesti (3).
Rahoitusta tulee katsoa kokonaisuutena. Vuosittaisista kulttuuritoimen menoista suurimman osan kunnat rahoittavat verotuloillaan (4). Kulttuuritoimen rahoituksesta suurin osa tulee siis kunnan omilta veronmaksajilta. Kuntalaisten etuna olisi, että toiminnassa olisi mukana mahdollisimman paljon oman alueen potentiaalin ja erityispiirteet tuntevia edustajia. Siksi on tärkeää, että osaavia kulttuuriammattilaisia, pedagogeja ja muusikoita löytyy väkilukuun suhteutettuna tasaisesti joka puolelta Suomea kunnan koosta riippumatta.
Kulttuurinen hyvinvointi ei ole irrallinen keskus siellä jossain, vaan se koostuu pienistä puroista ja tulee tehdä osaksi jokapäiväistä arkea. Kunnallisella tasolla musiikkioppilaitoksista lähtevä kasvatus näkyy suoraan ja välillisesti myös ulospäin, mutta aina kulttuurista kumpuavaa hyvinvointia ei osata yhdistää juuri kulttuurin ja kulttuurikasvatuksen ansioihin. Varsinkin ennaltaehkäisevässä toiminnassa läsnäololla ja musiikilla taidemuotona on todettu olevan merkittäviä vaikutuksia. Elämä koetaan toiveikkaampana ja merkityksellisempänä (5), sekä stressi, ahdistus ja masennus vähenevät (6). Musiikin laaja-alainen kuunteleminen ja kokeminen edistää sisäistä keskustelua itsensä kanssa ja ohjaa sitä kautta nuorta tuntemaan itsensä paremmin (7).
Kunnallisella tasolla musiikkipedagogilla olisi siis annettavana merkittävä panos sekä kuuntelukasvatuksessa että kulttuurin muistin ylläpitäjänä (2). Kunnille tämä tarkoittaisi myös säästöjä, sillä tällä hetkellä suurin syy sairaspoissaoloille ovat juuri mielenterveysongelmat ja käyttäytymisen häiriöt (8). Olennaisena havaintona huomioisin, että kulttuuripuolelta maksettavat mahdolliset musiikkipedagogin tai muusikon palkkamenot eivät tule tuloina takaisin samaan kassaan lipputulojen tavoin, vaan tulevat näkymään säästöinä esimerkiksi terveydenhuollon puolella.
LOPPUSANAT
Yleisen kulttuurikasvatuksen ja taiteen perusopetuksen ei pidäkään synnyttää pelkästään huippuammattilaista, vaan luoda resilienssiä ja sisältöä kunnan asukkaiden elämään. Tällainen on usein vaikea todentaa pöytäkirjoihin tarkalla laajuudella, vaikka usein kuuleekin ”taiteen pelastaneen” henkilön vaikeassa elämäntilanteessa. Siksi on tärkeää, että myös musiikkipedagogi itse yhdessä kunnallisten hallintoelimien kanssa nostaa aktiivisesti esiin kulttuurikasvatuksen merkitystä konkreettisin esimerkein. Tästä näkökulmasta koen, että musiikkipedagogin työtä voisi aivan hyvin toteuttaa muuallakin kuin musiikkioppilaitosten seinien sisäpuolella. Tämä ei olisi mitenkään pois valtionosuuksista nauttivasta tavoitteellisesta taiteen perusopetuksesta, vaan toisi sille juurikin lisäarvoa (2). Parhaimassa tapauksessa yhteisöllisyys motivoisi entistä useampaa tavoittelemaan harrastuksesta myös tulevaa ammattia.
Yksittäinen musiikkipedagogi, rehtori tai sivistystoimenjohtaja ei voi kääntää koko pyörää. Siksi toivoisinkin tämän tutkimuksen madaltavan kynnystä keskustelun avauksille, jotta ne musiikkioppilaitokset ja kunnat jotka tästä hyötyisivät, uskaltaisivat kokeilla musiikkipedagogiensa palkkaamista osaksi kunnan muita elimiä. Siitä hyötyisi sekä kunta että musiikkioppilaitos. On aivan yhtä tärkeää kuunnella ja tukea taiteellisesta toiminnasta kiinnostunutta pedagogia, kuin sellaista, joka haluaa pitäytyä puhtaasti musiikkioppilaitoksen pedagogisessa tehtävässään. Hyvinvoivasta työntekijästä hyötyy koko yhteisö (9).
LÄHTEET
1. Tilastokeskus. n. d. Väestönmuutokset ja väkiluku alueittain, 1990-2022.
Verkkosivu. Viitattu 22.12.2023.
https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/Stat’Fin/StatFin__synt/stat-fin_synt_pxt_12dy.px
2. Autere, A. 2024, Musiikkipedagogin taiteellisen osaamisen hyödyntäminen kunnallisesti. Pysyvä osoite. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403235007
3. Finlex. Laki kuntien kulttuuritoiminnasta 8.2.2019/166.
Verkkosivu. Viitattu 10.8.2023. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190166
4. Lehtonen, S. & Selkee, J. 9.12.2020. Kuntien kulttuuritoimen talous. Verkkosivu. Viitattu 2.1.2024. https://www.kuntaliitto.fi/blogi/2020/kuntien-otet-tava-aktiivinen-pelinrakentajan-rooli-kulttuurin-kentalla
5. Gupta, U & Gupta B. S. 2014. Psychophysiological reactions to music in male
coronary patients and healthy controls. Julkaisija: Institute of medical sciences,
Banaras Hindu University, Varanasi Intia.
6. Erkkilä, J. 2014. Musiikin vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin mitä yleisesti luul-
laan. Verkkolähde. Viitattu 5.2.2024. https://www.teosto.fi/teostory/musiikin-
vaikutukset-ovat-merkittavampia-kuin-mita-yleisesti-luullaan/
7. Unkari-Virtanen L. n. d. Musiikin kuuntelukasvatus. Julkaisija: Opetushallitus
Verkkolähde. Viitattu 5.2.2024. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/artikkeli-musiikin-kuuntelukasvatus
8. Kela, tiedote. 19.1.2024. Verkkosivu. Viitattu 22.2.2025. https://www.kela.fi/ajankohtaista/mielenterveysongelmat-veivat-jo-yli-100-000-suomalaista-pitkalle-sairauspoissaololle-vuonna-2023
9. Heikkilä-Tammi, K., Manka, M-L. & Vauhkonen A. 2012. Työhyvinvointi ja tuloksellisuus. s.13. Julkaisija: Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Verkkolähde. Viitattu 23.2.2025. https://research.tuni.fi/uploads/2019/09/6c87d269-tyohyvinvointi-ja-tuloksellisuus.pdf