SML:n uusi teemavuosi tulee keskittymään yhteismusisointiin – Suomi soittaa ja laulaa, yhdessä! Vuoden alkuun kerron yhdestä tuoreesta ja onnistuneesta yhteismusisoinnin projektista.

Pianistien yhteissoitto on yksi ”ikuisia” keskustelunaiheita. Soittavatko pianistit vain yksin? Vai onko heillä jonkinlaista yhteismusisointia joko toisten pianistien tai muiden instrumenttien soittajien tai laulajien kanssa? Saako pianisti kerätä yhdessä soittamisen taitoja yhtä paljon kuin orkesterisoittimen soittaja? Pääseekö pianisti koskaan yhteissoittoleirille?

Pirkanmaan musiikkiopistossa (PMO) pianon aineryhmä on jo pitkään työskennellyt tämän asian ratkaisemiseksi. On ollut yhteissoittoperiodeita, ryhmätunteja, duoja ja kamarimusiikkia ja kamarimusiikkikonsertteja. Yhteissoiton periodeissa on useimmiten haasteena aikataulut. Koska emme voi tarjota yhteissoittoa kaikille pianisteille läpi vuoden (pianisteja kun on hankala ottaa montaa kymmentä kerralla), pianistit eivät ole tottuneet sitoutumaan yhteissoittoon ja kesken vuotta tulevat periodit eivät ehkä mahdukaan perheiden aikatauluihin. Yhteissoiton harjoittelu taas on hankalaa, jos aina on joku pois.

Pianonsoitonopettaja Ritva-Liisa Kangasluoma ideoi yhteissoiton tarpeeseen pianistivetoisen yhteissoittoprojektin, ”pianistien Pähkinänsärkijän”. Kangasluoman mielestä yhteismusisointi on muusikon taitojen tärkein kehittäjä ja siksi sitä pitää edistää. Projektissa oli pohjana Tšaikovskin baletin, Pähkinänsärkijän, kappaleita usealle pianistille sovitettuina. Kappaleissa oli neljä päästemmaa, jotka soitettiin kahdella flyygelillä nelikätisesti. Kangasluomalla on pitkä kokemus neljän hengen pianoryhmien pitämisestä, joten sovittaminen kahdelle pianolle ja neljälle kädelle on hänelle tuttua. Kangasluoman mukaan tärkeintä sovituksissa on, että melodiat vaihtelevat eri stemmojen välillä, eli jokainen stemma on tarpeeksi mielenkiintoinen. Näiden lisäksi oli superstemmoja: päästemmoja toisintavia, mutta hieman yksinkertaisempia stemmoja. Näin opintojen eri vaiheissa olevat oppilaat pääsevät mukaan, ja lopputulos kuulostaa hienolta, kun mukana on taitavia soittajia lyhyemmän aikaa soittaneiden kanssa. Suuri taito on sekin, että pysyy mukana ja kuuntelee toisia.

Alun perin Kangasluoma sovitti Pähkinänsärkijän kappaleita PMO 50-juhlavuoden tapahtumaan, jossa nelikätisten pianostemmojen lisäksi oli muille soittimille stemmoja. Teos toimi silloin soitinesittelynä. Pianistien Pähkinänsärkijässä lähes kaikki toteutettiin pianistien voimin kosketinsoittimia hyödyntäen. Osa pääsi siis soittamaan harpun, trumpetin, pasuunan tai vaikka kellopelin äänellä kosketinsoittimilla. Eri ikäisiä pianisteja oli mukana 39! Pianistien lisäksi mukana oli lyömäsoittaja. Soittovuosia pianisteilla oli takana yhdestä ylöspäin: mukana oli niin perusopintojen kuin syventävien opintojen oppilaita.

Projekti alkoi syyskaudella omilla pianotunneilla, missä stemmoja harjoiteltiin opettajan kanssa ja harjoitusnauhojen kanssa kotona. Soittajat harjoittelivat yhteensoittamista kahden viikonlopun ajan, joista jälkimmäisenä teos jo esitettiin 1.2.2025. Viikonloput olivat leiripäiviä – oli eväitä, useammat harjoitukset, monta treeniä ja kappaleiden läpimenoa. Harjoitusviikonloppujen välissä oli kaksi viikkoa, jolloin ehti vielä tarpeen mukaan hioa omaa stemmaansa. Kenraaliharjoituksia oli kahdet, jotta saatiin harjoiteltua niin kulkemiset, loppukumarrukset kuin soitotkin. Opettajia tarvittiin takahuoneeseen, lavalle ja sisään- / ulosheittäjiksi. Osalle opettajista oli uusi kokemus toimia näin ison ryhmän kanssa. Projektin ideoija Ritva-Liisa Kangasluoma oli vielä laatinut upeat juonnot konserttiin, missä yleisö sai tietää Pähkinänsärkijä-baletin libretosta ja siitä, mihin kuultavat kappaleet liittyvät.

Tämä projekti täytti monessa mielessä ihmisen psykologisia perustarpeita, joita itseohjautuvuusteorian (R. M. Ryan ja E. L. Dec) mukaan ovat yhteisöllisyys, kyvykkyys ja autonomia. Tapahtuma toi yhteen opettajia, jotka harvoin pääsevät oikeasti opettamaan yhdessä – nyt saattoi olla 4–6 opettajaa ohjaamassa samaa kappaletta, niin että jokainen soittaja sai tarvitsemaansa apua, jos sitä tarvitsi. Tapahtuma yhdisti myös oppilaita, sillä pianistit eivät juurikaan pääse isompaan ryhmään, osaksi isompaa kokonaisuutta. Oppilaille oli järjestetty myös pientä oheistoimintaa harjoitusten odotteluajalle, ja oli ihailtavaa, kuinka konserttipäivänä kenraalit ja konsertin odottelu sujuivat mukavasti, vaikka päivällä olikin pituutta. Oppilaat tekivät mm. konserttitilan koristeet. Ennen konserttia tehtiin yhdessä aivopuoliskoja aktivoivia kehollisia tehtäviä sekä yhteishengen että vireystilan nostamiseksi.

Oppilailla oli kullakin tärkeä rooli, ja he tulivat lavalle hyvällä asenteella. Uskon, että projekti kasvatti oppilaiden kyvykkyyden tunnetta, he osasivat soittaa yhteen ja saivat luotua ison kokonaisuuden. Osa kappaleista oli haastavia soittaa yhteen ja oppilaat saivat kokea yhdessä oppimisen kaaren alun kaaoksesta onnistuneeseen konserttiin. Konsertissa aplodit annettiin vasta kaikkien 16 esityksen jälkeen, kun kaikki soittajat olivat lavalla. Kuinka moni oppilas on aiemmin päässyt esiintymään niin että aplodit eivät meinaa ollenkaan loppua? Tätä on muisteltu tunneilla projektin jälkeen.

Projekti alkoi opettajien ehdotuksesta, eikä rehtorin aloitteesta. Projekti lisäsikin pianon aineryhmän autonomian kokemusta – jotain hienoa saatiin aikaan omin voimin ja omista ideoista. Toki tähän tarvittiin ensin se idea, ja sille organisoija, mutta kukin opettaja kantoi lopputulokseen kortensa kekoon. Opistomme äänentoiston ammattilainen hoiti sähköisten soittimien äänentoiston ja miksauksen. Leiripäivien ohjelmat eivät olisi onnistuneet ilman, että joku ne suunnittelee ja ohjaa. Yhteinen tekeminen myös tutustuttaa, niin oppilaita kuin opettajiakin, ja lisää jälleen yhteisöön kuulumisen tunnetta. Se on ollut pianon aineryhmän tavoitteena ja tästä on hyvä jatkaa.